Jou.
Kesäloma oli ja meni. Ainoa käteenjäänyt asia: liityin tamperelaiseen atmosfääri-sludgea soittavaan metalliorkesteriin nimeltä Consciousness Removal Project, kosketinsoittajaksi! Nyt on jo pari keikkaakin takana - ja täytyy sanoa, että TODELLA pitkästä aikaa oli helvetin siistiä soittaa hyvää musaa hyvien tyyppien kanssa livenä.
Eka veto oli Helsingin Kalliossa, Lepakkomiehessä. Illan pääakti oli helsinkiläinen doomcorea (?) soittava Dusk Of Man, ja CRP:n lisäksi keitosta oli hämmentämässä Juupajoelta post-rock yhtye nimeltä Locomotora. Keikka kun oli tiistai-iltana, en jäänyt oman vetomme jälkeen tsiigailemaan muita bändejä vaan suunnistin kotiin nukkumaan. Soundcheckissä kuitenkin kuulin biisin kummaltakin bändiltä ja varsinkin Locomotora jätti kyllä miellyttävän muistijäljen aivolohkoihini. Jos vielä joskus on kimppavetoja, täytyy ehdottomasti tsekata bändi!
Tuoreemman vedon tapahtumapaikkana oli sitten Turun S-Osis. Siellä varsinainen pääruoka oli progemetallia veivaava Nauticus ja hippipsykedeliaa tarjoillut Dasputnik. Illan aloittanut Dasputnik oli aika miellyttävä tuttavuus sekin, mieleen tuli ajoittain Hidria Spacefolk mutta vähän luomummin :D Kiipparisti loihti makeita theremin-soundeja Korgistaan (?) ja fonisti oli erittäin vakuuttava! Oma vetomme oli fiilispuolella oikein onnistunut! Jotain pientä kämmäilyä saattoi olla, mut mitäs noista...jos vielä Lepakkomiehessä olikin jännäkakka snadisti housussa niin Turussa pääsi jo fiilistelemään vapautuneesti. Jeps, vaikka Unconscious-biisin introon kehittelemäni biitti-sekvenssi aluksi vähän arvelutti: mitenkä mahtais onnistua livenä? Mut hyvinhän se onnistui! Nauticus päätti illan ja pääsi soittamaan täydelle tuvalle. Ihan mainiota progeilua! Jokunen vuosi sitten tuli soitettua pari keikkaa (Souldump-orkesterin riveissä) helsinkiläisen progeporukan, Dramatunerin, kanssa ja jotain samaa näissä kahdessa bändissä kyllä oli aistittavissa - vaikka Dramatuner ehkä onkin enemmän kallellaan noihin 70-luvun progemammutteihin ja Nauticus modernimpaan fiilistelyyn.
Kaiken kaikkiaan: helvetin hyvä fiilis jäi molemmista keikoista. Turussa vieläpä Nauticuksen puolesta tarjottiin yöpaikkaa bändimme jätkille, safkat ja muutamat nuottiöljyt. Paljastuivatpa vielä harvinaisen mukaviksi jampoiksi! Itse jouduin olosuhteiden pakosta vielä yöllä ajamaan takaisin Hyvinkäälle. Emäntä lähti aamulla töihin, joten sunnuntai menikin sitten lapsia vahtiessa, noin 3 tunnin yöunilla :D Oli jokseenkin freesi olo...
Turussa törmäsin vieläpä vanhaan lapsuudenkaveriin, jota en ollut nähnyt about kymmeneen vuoteen, joten reissu oli kyllä kaikin puolin onnistunut!
Lisää näitä!
lauantai 29. elokuuta 2009
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Jeah, täytynee itsekin aktivoitua kirjoittelun tiimoilta. Vieläkin huulet pyöreinä keskiviikkoisen Faith No Moren keikan jäljiltä! Oli ne vaan äijiä...semmoinen nippu lempparibiisejä suorastaan veret seisauttavalla intensiteetillä että oksat pois! Joku irvileuka eräällä foorumilla ehti jo moittia setin sisältäneen "liikaa balladeja" !?! Noh, tietty jos on tottunut rankempaa muzakkia veistelevien bändien keikoilla vain hakkaamaan päätä siihen lavan edustalla seisovaan aitaan 2,5 tuntia putkeen niin mikäs siinä sit. Itselleni ainaski koko juju Faith No Moren musiikissa on aina ollut monimuotoisuus; Tuskin King For A Day-levyllä peräkkäin soljuvat äärimmäisen brutaali Cuckoo For Caca ja imelä bossanova Caralho Voador vahingossa...:D Anyways, loistava bändi veti loistavan keikan! Johan tässä alkaa varovaisesti toivoa comebackin jatkuvan myös studioalbumin muodossa...
Sen verran täytyy kuitenkin nillittää käytännön järjestelyistä Kaisaniemessä, että 1) alueelta ulospääsyä täytyi jonottaa yli puoli tuntia! 2) anniskelualue oli mitoitettu aivan päin persettä - kun yleisössä kumminkin oli voittopuolisesti reilusti täysi-ikäisiä hevijuntturoita, tällaisia kolmenkympin paremmalle puolelle ehtineitä vanhoja pieruja kuten allekirjoittanutkin (nostalgiatrippailemassa? :D), niin olisi suonut olutteltan olevan "hieman" isompi. Muutenkin järjestelyt olivat hieman kummallisia: alueelle ei saanut tuoda omia juomapulloja - ja kuitenkin alueelta löytyi vesipiste. Käsienpesua vartenko? (okei, saihan niistä joistakin kojuista ostaa vesipulloja. ilman korkkia tosin! Pullon ostaneet varmaan diggasivat pitää sitä puoliksi juotua kivennäisvesipulloa kädessä, missäs muuallakaan olisit sitä säilyttänyt? :0) Noh, jos järjestelyt ovat tätä tasoa - eipä tarvitse Tuska-festareille koskaan vaivautua. Nuoremman polven heviurpoille moiset pikkuasiat eivät varmaankaan paljoa paina siinä 5 promillen festarikännissä, mut tällainen vanha ja väsynyt rokkispede ei enää jaksa. ugh! :D
Näin järisyttävän keikkakokemuksen jälkihehkussa sitä oikein intoutui muistelemaan menneitä tajuntaa kourivia live-elämyksiä. Muutama nyt tuli oitis mieleen:
Tool Ruisrockissa jokunen vuosi sitten (dementia?)
- musiikillisesti ja visuaalisesti pysäyttävä veto. Vaikka jalat olivat jo festareiden siinä vaiheessa melkoisen maitohapoilla niin pakko oli pysyä pystyssä! Visuaalisuuden puolesta ehkä paras keikkakokemus ikinä.
Soundgarden H:gin Jäähallissa -95
- Vaikka bändin jäsenet olivat lavalla aikalailla flegmaattisia, niin musiikki puhui puolestaan. Varsinkin viimeisenä biisinä vetäisty The Beatles-cover pisti lopullisesti jauhot suuhun. Okei, intensiteetin puolesta edellisenä esiintynyt The White Zombie oli kyllä parempi, mut musa ei ollut kuitenkaan ihan niin puhuttelevaa.
Placebo H:gin Jäähallissa (Meds-kiertueella, oliks viime vuonna? :D)
- Brian Molko intoutui välistä suorastaan Sonic Youthmaisiin sfääreihin kitaroinnissaan, ja Kate Bush-cover Running Up That Hill iski alavatsaan kuin nyrkki Kallion yössä. Voisin melkein varovaisesti väittää että Placebon tulkinta pääsee originaalin tasolle, mielentilasta riippuen toisinaan jopa ohi.
Red Hot Chili Peppers Ruisrockissa -96
- nii-in...kai se Flean kikkelin heiluttelu sitten syöpyi mieleen lähtemättömästi - ja se kaasunaamari! :D Harmi, että Frusciante ei kuulunut tuolloin bändiin...
ja sitten vielä:
Massive Attack Helsingin Juhlaviikoilla -95
- totaalinen pettymys! valtava ennakkohypetys, ja esitys oli todella tylsä. Samoilla juhlaviikoilla olisi muistaakseni ollut Radioheadkin tarjolla, mutten silloin ymmärtänyt bändin päälle :( Sittemmin Massive A. on kyllä kuuleman mukaan petrannut live-esiintymistään ihan toisiin sfääreihin, ja ketuttaa etten ole päässyt näkemään.
Sen verran täytyy kuitenkin nillittää käytännön järjestelyistä Kaisaniemessä, että 1) alueelta ulospääsyä täytyi jonottaa yli puoli tuntia! 2) anniskelualue oli mitoitettu aivan päin persettä - kun yleisössä kumminkin oli voittopuolisesti reilusti täysi-ikäisiä hevijuntturoita, tällaisia kolmenkympin paremmalle puolelle ehtineitä vanhoja pieruja kuten allekirjoittanutkin (nostalgiatrippailemassa? :D), niin olisi suonut olutteltan olevan "hieman" isompi. Muutenkin järjestelyt olivat hieman kummallisia: alueelle ei saanut tuoda omia juomapulloja - ja kuitenkin alueelta löytyi vesipiste. Käsienpesua vartenko? (okei, saihan niistä joistakin kojuista ostaa vesipulloja. ilman korkkia tosin! Pullon ostaneet varmaan diggasivat pitää sitä puoliksi juotua kivennäisvesipulloa kädessä, missäs muuallakaan olisit sitä säilyttänyt? :0) Noh, jos järjestelyt ovat tätä tasoa - eipä tarvitse Tuska-festareille koskaan vaivautua. Nuoremman polven heviurpoille moiset pikkuasiat eivät varmaankaan paljoa paina siinä 5 promillen festarikännissä, mut tällainen vanha ja väsynyt rokkispede ei enää jaksa. ugh! :D
Näin järisyttävän keikkakokemuksen jälkihehkussa sitä oikein intoutui muistelemaan menneitä tajuntaa kourivia live-elämyksiä. Muutama nyt tuli oitis mieleen:
Tool Ruisrockissa jokunen vuosi sitten (dementia?)
- musiikillisesti ja visuaalisesti pysäyttävä veto. Vaikka jalat olivat jo festareiden siinä vaiheessa melkoisen maitohapoilla niin pakko oli pysyä pystyssä! Visuaalisuuden puolesta ehkä paras keikkakokemus ikinä.
Soundgarden H:gin Jäähallissa -95
- Vaikka bändin jäsenet olivat lavalla aikalailla flegmaattisia, niin musiikki puhui puolestaan. Varsinkin viimeisenä biisinä vetäisty The Beatles-cover pisti lopullisesti jauhot suuhun. Okei, intensiteetin puolesta edellisenä esiintynyt The White Zombie oli kyllä parempi, mut musa ei ollut kuitenkaan ihan niin puhuttelevaa.
Placebo H:gin Jäähallissa (Meds-kiertueella, oliks viime vuonna? :D)
- Brian Molko intoutui välistä suorastaan Sonic Youthmaisiin sfääreihin kitaroinnissaan, ja Kate Bush-cover Running Up That Hill iski alavatsaan kuin nyrkki Kallion yössä. Voisin melkein varovaisesti väittää että Placebon tulkinta pääsee originaalin tasolle, mielentilasta riippuen toisinaan jopa ohi.
Red Hot Chili Peppers Ruisrockissa -96
- nii-in...kai se Flean kikkelin heiluttelu sitten syöpyi mieleen lähtemättömästi - ja se kaasunaamari! :D Harmi, että Frusciante ei kuulunut tuolloin bändiin...
ja sitten vielä:
Massive Attack Helsingin Juhlaviikoilla -95
- totaalinen pettymys! valtava ennakkohypetys, ja esitys oli todella tylsä. Samoilla juhlaviikoilla olisi muistaakseni ollut Radioheadkin tarjolla, mutten silloin ymmärtänyt bändin päälle :( Sittemmin Massive A. on kyllä kuuleman mukaan petrannut live-esiintymistään ihan toisiin sfääreihin, ja ketuttaa etten ole päässyt näkemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
