Jazz-Snob Eat Shit

Kun tässä nuorempi polvi on viime päivinä kilpaa ylistänyt jenkkiläisen ADHD-metallia veivaavan The Dillinger Escape Planin uutukaista, niin vanhakin oikein herkistyi muistelemaan nostalgisesti erästä klassikkolevyä. TDEPin viimeisintä keitosta en ole vielä itse tsekannut, mutta Mike Pattonin kanssa sohaistu Irony Is A Dead Scene-EP ainakin toimii kympillä! Niin TDEP kuin Mr. Bunglekin ovat kummatkin enemmän ja vähemmän velkaa jo vuonna 1989 julkaistulle kiistämättömälle klassikkolevylle.

Itse tutustuin lättyyn vinyyliformaatissa ensi kerran joskus 90-luvun alkupuolella (-93 tai -94 ei enää pysty tarkemmin muistamaan). Levyn kansi pisti silmään Järvenpään kaupunginkirjaston musiikkiosaston vinyylilaarista; Parikymppisen koltiaisen innolla oli pakko tsekata levy, jonka kannessa oli puolialaston japanialainen naisvartalo vain sukkanauhoihin puettuna ruoskimassa toista japanitytsyä :) ja kun takakannesta vielä paljastui, että levypuoliskot oli jaettu sado side ja maso side, niin mukaanhan rieska tarttui!

Levy oli Naked City-nimisen avantgarde-jazzia veivanneen bändin levy nimeltä Torture Garden.

Bändi (1988-1993) oli saksofonisti John Zornin kokeellinen line-up, jonkinlainen "sävellys-workshop", joka venytteli rajoja suuntaan jos toiseenkin. Bändi sekoitteli keskenään eri tyylisuuntia jazzista grindcoreen, surf-rockista klassiseen ja heavy metallista kantriin - ja usein vieläpä yhdessä ja samassa kappaleessa! Silloin en vielä tajunnut, mutta levyllä veivasi kohtalaisen kovia muusikoita: John Zorn (alttosaksofoni, "laulu"), Bill Frisell (kitara), Wayne Horvitz (koskettimet), Fred Frith (basso), Joey Baron (rummut) ja Yamatsuka Eye ("laulu"). Myös Mike Patton heitti keikkaa Naked Cityn kanssa 90-luvun alkuvuosina.

Muistelen lämmöllä, kuinka suurta närää levy herätti eräissäkin kotibileissä lukioaikoina. Bileissä oli jotenkin väsynyt meininki - eli se perinteinen kuvio: pyntätyt pissikset tekevät itseään tykö niille salskeille futaripojille ja vaihto-oppilaat työntävät puoliksi sammuneita teinikottaraisia vanhempien makuuhuoneessa. Ajateltiin kaveriporukan kanssa vähän piristää iltaa ja tuutattiin pihalla Mitsubishi Coltin kuppaisista stereoista nupit kaakossa Torture Garden-levyä. Useampikin kokoomusnuori kävi ilmaisemassa ärtymyksensä musiikkivalinnasta. Sittemmin c-kasetille kopioitu levy tuli joko soitettua puhki tai muuten vain hävisi vuosiksi. Vasta 2000-luvun puolella nostalgian puuskassa googletin levyä pitkin internjettiä ja lopulta löysin sen eräästä amerikkalaisesta nettikaupasta. En toki alkuperäistä cd-julkaisua vaan uudelleen julkaistuna The Black Box-tuplalevynä. Paketin kakkosrieskana oli bändin Leng Tch'e-niminen taidepläjäys. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen bändin eteenottamukset kuulostavat yhtä inspiroivilta kuin silloin parikymppisenäkin. Levyn soundimaailmaa tietysti ajan hammas on hieman nakertanut. Varsinkin kitarasoundit ovat silkkaa kasaria, mutta substanssiltaan levy on kyllä ajatonta parhautta!

Take One

dodih.

Eilen alkoi kiippareiden purkitus TMOEZin 11-stygen rieskalle. "Omakustannelätylle", joka on samalla basisti/biisintekijä-Teemun lopputyö säveltämisestä ja sovittamisesta JA opinnäytetyö äänittämisestä yms. studioveijoilusta kitaristi-Petelle. Sen verran ansiokasta biisimateriaalia levyllä on, että ihme on jos ei joku indielevylafkan kykyjenhaistelija siihen tarttuisi...

DE-REALIZATION SYNDROME

Purkittaminen alkoi varsinaisesta tahtilajiprogeilusta, mutta harjoitusoton jälkeen se menikin sitten Hammondien osalta kerralla purkkiin - mitä nyt sitten syntikkaosastoa nauhoittaessa biisin väliosaan tuli äänittäjägurullemme visio: Hammondeilla kromaattinen nousu ilman säröä ja lepatusta, oktaavin matkalta äänet pohjaan sopivan delayn kanssa! :D Välike on nyt silkkaa pahuutta! Diabolus in Musica! Villi idea, mutta perhana että toimi!

ENDINGS/ESCAPES

Seuraavakin biisi meni suht jouhevasti. Jonkin verran säveltäjämaestro ohjeisti soinnutuksiin ja käännöksiin muutoksia, mutta kivuttomasti nekin tallentuivat jälkipolvien ihasteltaviksi. Näin olikin tarkoitus aloittaa sessiot: helpot tsiipaleet alta pois. Hammondien lisäksi biisiin tuli vielä mausteeksi syntsapädiä kertsiin. Rivakasti tuli valmista.

Session lopuksi kuunneltuna nämä kaksi ensimmäisenä vetäistyä urkupitoista rypistystä saivat lahkeen eniten lepattamaan! Jälkimmäinen biisi, Endings/Escapes, olikin se biisi, mikä sai laittamaan bändin wanted-ilmoitukseen vastausta: etsivät toista kitaristia mutta saivatkin kiipparistin :) Biisin eeppisiin sfääreihin nouseva loppurutistus toimii Hammondien kanssa kuin Junan vessa!

REALIZATION

Seuraava ralli olikin sitten hieman rauhallisempi, ehkä hieman Foo Fighters-henkinen rockvetäisy. Perinteisellä kaavalla mentiin: kertsit hieman bluesahtavammalla Hammond-soundilla, säkeistöt kirkkaalla Rhodes-soinnuttelulla. Huomasi kyllä, että tämä biisi ei ollut ihan niin selkäytimessä kuin kaksi edellistä. Takkuilua tuli. Tietysti sekin alkoi jo hieman painaa ryhtiä kasaan, että edellisyönä unet olivat jääneet hieman lyhyehköiksi. Surffailin taas puoli yhteen asti yöllä jossain musanörttifoorumeilla ja tytär paukahti hieman aamukuuden jälkeen nykimään silmäluomia ylös: AAMUPALAA!

Biisin väliosassa on hieno 3/8-kuvio Rhodesilla! Sitä kun unohtuu kuuntelemaan treeneissä, niin meinaa aina myöhästyä kertsiin lähdössä :D

NEVERMORE

Voisiko hienommin aloittaa 7/4-tahtilajissa kulkevaa biisiä kuin bassosoololla? No, ei voisi! Tässä vaiheessa iltaa alkoi jo kisaväsymys painaa, heh. Biisin pianot tuli nauhoitettua varmaankin miljoonassa osassa. Noh, toisaalta biisin pre-choruksen pianokuvioon tuli uudenlainen sovitus treenattuun versioon nähden - ja C-osa jäi vielä kokonaan nauhoittamatta: siihenkin oli tullut uudenlainen soinnutus ja oma kiipparointi täytyy nyt miettiä kokonaan uusiksi...Kompuran läpi ajettu piano kyllä kuulostaa aina nastalta :)

Hyvä fiilis nauhoituksista kaikenkaikkiaan jäi. Vielä olisi 7 biisin nauhoitukset edessä, viikon päästä. Tällaisella tahdilla luulisi niiden lutviutuvan parissa päivässä. Kunhan pläjäys on valmis kuunneltavaksi sitten lopulta niin perhana että se tulee kuulostamaan aivan vitun hyvältä!

Mark my words!

Kapteeni Memo

Täytyypä naputella tuon äänityskoneen speksit muistiin:

Intel Core-2-Duo 2,4GHz E6600

Zalman LED 9xxx-tuuletin (enpä muista enää tarkkaa mallinroa...)

Asus P5W DH Deluxe Wi-Fi Emolevy

2 kpl Corsair Twin2x1GB DDR2 800MHz (a.k.a. The Biggest Pain In My Ass)

2 kpl Seagate Barracuda 7200RPM 1TB SATA 3.0Gbit/s

Asus Radeon HD4890 1GB GDDR5 PCIe-näytönohjain

LG 20xDVD+-RW IDE-asema

NZXT Whisper ATX-tornikotelo

käyttiksenä Windows XP PRO Service Pack 3

ja tietysti:

PS/2-näppis

PS/2-hiiri

17" TFT-näyttö

19" TFT-laajakuvanäyttö

Buffalo 320GB ulkoinen USB2.0-kovalevy

-jos nyt vielä koittaisi saada tuon paskakasan vörkkimään. persnahka ei kuitenkaan ihan just nyt veny Macbook Pro:n ja ulkoisen FW-kovon hankintaan :(

Ongelma on muistien ja emon skismat keskenään. Kävi niinkin humoristinen juttu, että nimeltämainitsemattomasta verkkokaupasta kun tilasin muistit, kampaparit paljastuivatkin sitten olevan eri versionumeroa = ongelma #1. Toinen pari on versiota 5.4 ja toinen pari versiota 6.4. Jostain nörttifoorumilta luin, että eivät oikein tykkäisi toisistaan "sillä tavalla"...noh, sitten on vielä tuo emolevy: ei jostain syystä lämpeä neljälle gigaiselle muistikammalle. BIOSista jos säädin voltteja isommalle, mutta ei jeesannut. Kone käynnistyy ihan miten sitä sattuu huvittamaan. Eihän tuo nyt sikäli mitään uutta auringon alla ole: 10 vuotta parisuhteessa on jo ehdollistanut sillekin mahdollisuudelle että parempi puolisko ei lämpene ihan jokaiselle yritykselle :) Mutta tietokoneiden kanssa ei oikein jaksaisi samanlaisia migreenipäiviä...

Jos nyt vielä kokeilisi kahdella 2 gigan kammalla. Dual Channel-tuki jää sitten hyödyntämättä, mutta eipä siitä nytkään mitään iloa ole. Samointein voisi panostaa nopeampaan ECC-virheenkorjauksella varusteltuun settiin.

Jos ei sittenkään ala mojo nousemaan, pitänee vaihtaa emolevy. Jee, jee! Ja sit asentaa kaikki hevonvitunperkeleet uudestaan. Jiihaa!

On se vaan niin, että rahojaan ei kannattaisi tuhlata a) autoihin eikä b) tietokoneisiin. Järkevämpää olisi sulloa rahatukko persereikäänsä ja sytyttää se palamaan. Hyötysuhde on aika samoissa. Mitä tuohon kiesiin tulee, niin siihenkin on viimeisen vuoden aikana uponnut rahaa kuin pohjattomaan kaivoon. Viime kesänä määräaikaishuollossa huomautettiin että jarruille kandeis tehdä jotain - jos mielii, että kosla menee katsastuksesta läpi. Heh heh...auto oli läpäissyt katsastuksen juuri muutamaa viikkoa aikaisemmin. Katsastusmies ei huomauttanut jarruista sanallakaan, mutta jaksoi inistä takalasin tummennuksesta. Se olisi pitänyt lisäjarruvalon kohdalta poistaa...Noh, pakkohan ne jarrut oli fiksata. Kustansi hintsusti alle 900 eukkoa. Eipä siinä mitään. Ihan oman turvallisuudenkin takia jarruremppa oli pakko tehdä. Nooh...sitten meni kotva ja motarilla paukahti jumalattoman kokoinen stemu tuulilasiin: meni vaihtoon. Ja nyt, viime viikolla pamahti apumiehen puolelta takarengas niin atomeiksi että piti ostaa uusi. Onneksi sentään muut nakit ovat vielä niin hyvässä iskussa, ettei koko settiä tarvinnut vaihtaa.

Ja kun auton arvo laskee sen 150% päivässä, kaikki lisäkustannukset lämmittävät mieltä. Jeah.

Kyrpä Otsassa

Kokeilin tänään piruuttani napsauttaa tuon nurkassa pölyä keräävän "audiotyöasemaksi" kasatun PC:n päälle. Olisi ollut vähän tulostettavaa ja tuo HP:n monitoimimoulinex kun ei vörki iMacin kanssa. Netistä latasin kyllä ajurin mäkille muttei se pelittänyt. En uskonutkaan, että se pelittäisi...HP:n maine meikäläisen silmissä on kutakuinkin luokkaa "IT-maailman Trabant". En jaksanut toista PC:n raatoa virittää kasaan. Se kyllä toimis, mutta....piti yrittää kepillä jäätä. Ja hepillä frigidiä.

Konehan taas suvaitsi jalomielisesti hurahtaa käyntiin kuin Lada palmun alta. Ihan vain vittuilakseen...talk about the Ghost in the Machine!

Paree olis ollut pysyä kuolleena. Ensi töikseni sitten latasin netistä ajurit tuolle tulostin-yleiskoneelle iMacilla. Kopsasin muistitikulle ja aloin installoimaan PC:lle. Ajurit sujahteli kovalevylle nätisti ja sit kun alkoi ns. device setup-hevonpaska niin hommahan jäätyi sitten siihen. Kun tulostimen näpsäyttää päälle, XP on tunnistavinaan kyllä sen. Mut ei sit kuitenkaan...

Käyttis on asennettu vajaa puoli vuotta sitten. Printteri on useamman vuoden vanha. Eli haiskahtaa sille, että se on paskana. Eli taas tuli päkerrettyä ihan turhaan. Saatana.

Piti tulostamani hieman dokumentteja sitä liiketoimintasuunnitelmaa varten. Mut ei sit. Alkaa mennä se viimeinenkin inspiraatio koskea enää yhteenkään PC-tietokoneeseen pitkällä tikullakaan - lekalla voin hieman hyväillä...

Laskinpa huvikseni mitä "audiotyöasema" on tullut kaikkine säätöineen tullut maksamaan. Pari hunttia meni prossuun, tuulettimeen ja emoon huuto.netistä, sitten loput paskat ostin uutena. Kustansi about 850 euroa. Virtalähde meni heti vaihtoon ja uusi kirpaisi persnahasta 120 euron verran. Eli pelkästään keskusyksikkö on tullut maksamaan karvan alle 1200 euroa. Kaksi lituskanäyttöä, näppis ja hiiri oli jo ennestään. Eli koko setti lienee jotain puolentoista tonnin luokkaa. Noh, onhan mulla yksi ylimääräinen virtalähde josta ehkä saan pari-kolme kymppiä hieman jeesaamaan tässä konkurssissa.

1,5 kiloeuroa audiotyöasemasta joka EI edes toimi.

Omaa hölmöyttä tietenkin kun hommasi komponentit ominpäin. Olisi pitänyt ensin pari vuotta hengata jossain finninaamafoorumeilla lypsämässä nörteiltä esoteeristä koneenkasaamisessa hyödynnettävää viisautta. Kun näemmä osat EIVÄT ole IRL (=In Real Life, nörttikieltä) yhteensopivia vaikka valmistajien mainosmarakatit niin kovasti väittäisivätkin. Olenkin tässä joutunut nöyrtymään ja surffailemaan tuolla atk-runkkarien palstoilla väijymässä informaation murusia. Olen pitkällisten aneluiden ja stalkkaamisten seurauksena onnistunut melkoisella varmuudella paikallistamaan ongelman.

Vertailun vuoksi tähän väliin on aivan pakko kalkuloida hieman kilpailevan merkin kustannusarviota:

Macbook Pro 15"-lednäytöllä, 4 gigan keskusmuistilla ja 250 Gigan kovolla maksaa n. 1700,- ja sille kaveriksi vaikka Lacien ulkoinen Firewire-kovo n. 170,-

Olisihan tuo setti ollut sen nelisen satkua tyyriimpi vaihtoehto. Mutta sillä setillä olisin ehkä nytkin tekemässä jotain, enkä vain suunnittelisi tekeväni sitten joskus. Sitä paitsi: ennen kuin tuolla audio-PC:llä mitään pystyy tekemään, sen fiksaamiseen menee vielä vähintään 150 euroa. Senkään jälkeen toimiminen ei ole 100% varmaa. Pahimmassa tapauksessa joudun vaihtamaan SEKÄ muistit ETTÄ emolevyn. Kustantaa n. 250-300 egeä. Sitten hintaeroa onkin enää vain satkun verran. Läppärissä olisi vielä sekin etu, että voisi tehdä "mobiilinauhoituksia"...

Että vituttaako?

Harkitsin jo vakavasti PC:n pilkkomista osiksi - ja myyntiin. Pikainen silmäily myyntipalstoille kuitenkin masensi sen verran, että taidan mielummin pitää raadon itselläni. Kokeilin jo myymistä pakettina, mutta kiinnostuneita ei ollut ensimmäistäkään. Tietokoneilla on näköjään samanlainen jälleenmyyntiarvo kuin autoilla. Eli käytänössä ei mitään. Ongelmajätettä.

Köyhän ei auta kuin taipua koneen edessä. Kiikutan koneen tilipäivänä jonnekin osaavaan, viralliseen PC-huoltoon. Vaihtakoon paskasta sitten vaikka kaiken. Kunhan se nyt sitten alkaisi pelittämään muutenkin kuin kerran kuussa.

Joudun ehkä asentamaan kaiken uudestaan winukasta lähtien, mutta minkäs teet. Life's a bitch and then you die.

Mutta onhan tämäkin episodi ollut varsin opettavainen laatuaan. Taidan tietää mistä sanoista akronyymi PC on lyhennetty: PIECE OF CRAP. Ja oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun alan itse kasaamaan tietokonetta. Ja oli tasan vitun viimeinen PC meikäläiselle. Nettikoneenakin on ollut jo jonkin aikaa iMac, kun tuli mitta täyteen winukan vittuilua. Vanha totuus pitää paikkansa: HALVALLA EI SAA KUIN PASKAA.

Graffiti Bridge...to Chorus?

Jaahans...

Laitoinpas sit muksuille Vilttitossua & Heinähattua pyörimään toviksi, sillä taka-ajatuksella että ehtisin hieman luurit korvilla treenailla huomisia bänditreenejä varten: ei ole ehtinyt viikkokausiin pahemmin sen enempää kuuntelemaan saati soittamaan nippua biisejä, jotka siis kohta pitäisi omalta osalta nauhoitella. Toukokuun alkupuolella olisi keikkakin Porissa. Schlaagereiden siis pitäisi iskostua siiheksi tuonne takaraivoon a.k.a. selkäydinkanavaan. Joten...dvd koneeseen ja "senkut" korville.

Jotain soundeja siinä sitten yritin haeskella, kun lopullinen visio soundipolitiikastakin on vielä snadisti auki. Biisejä on kymmenkunta. Pari läpihuutojuttua (siis kuvainnollisesti, ei että biiseissä huudettaisiin kovin) ja sitten muutama niin kinkkinen matikkamusiikkipläjäys että funktiolaskimelle olis käyttöä :) Pari kertaa sainkin biisit soitettua läpi, haparoiden enemmän ja vähemmän. Vaatii joo lisätreeniä...perkele. Sitten aloin havahtua siihen, että kämpässä oli hiljaista. Vähän liian hiljaista.

3-vuotias tehotyttö ja 4,5-vuotias isoveljensä pitävät yleensä huolen siitä, että desibelitaso kotona ylittää taukoamatta sen sallitun. Kun tulee hiljaista, se ei IKINÄ meinaa mitään hyvää. Luurit korvilta ja minidisk-soitin pauselle. Pelonsekaisin tuntein vilkaisin olohuoneeseen: lapset piirtelivät keskittyneesti olkkarin pöydän ääressä. Enimmäkseen paperille, thank god.

Paitsi että...

Jossain vaiheessa oli pienet taiteilijanalut toteuttaneet itseään vaaleaan sohvaan, onneksi sen selkäpuolelle ja ONNEKSI vain puuvärein. Tussitkin oli kyllä kaivettu kaapista omin luvin, mutta niillä täggäily oli jäänyt lähinnä omiin käsivarsiin ja naamaan. Ou jee...Keittiön puolella oli tosin hieman laamittu hieroglyfejä myös laminaattilattiaan. Kaukonäköisesti äitee oli ostanut lapsille vain vesiliukoisia tusseja. Ja ne muuten lähti TAAS kerran jäähylle kaapin päälle. Ei sen isompaa katastrofia tällä kertaa. Ehdin parahultaisesti siivoamaan sotkut ennen kuin hellapoliisi tulee kotiin töistä :)

Kyllä se vain niin on, ettei musiikkiharrastus oikein ole perheellisen hommia. Jos tätä tekisi ammatikseen niin asia olisi toinen. Työajat tietty olis aika hanurista, mutta niinhän ne on nyt muutenkin. Ei ole tällainen touhu ainakaan pienten lasten kanssa mitään happy-happy-joy-joy-harrastamista - että jotenkin rentoutuisi niin kuin yleensä harrastamisen kanssa kuuluisi kai käydä. Esikoisen ollessa vielä taapero ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun kävi niin, että suurin piirtein suoraan keikkareissulta sai vaihtaa simmarit jalkaan ja pulahtaa vauvauintiin. Oli siellä saunaosastolla muitakin väsyneitä sankareita, mut ne muut iskät oli sentään yrittäneet nukkua edellisenä yönä. Itsellä vielä helmeili keikkahiet otsalohkolla. Nykyään sentäs ehtii nukkua keikkojen jälkeen tunnin tai pari ennen termiittien heräämistä.

Sit vielä ipanat tuhoaa noita delikaatteja musavehkeitä, tai ainakin vääntää parametrit solmuun jos unohtaa virrat päällä vahtimatta sekunniksikin. Saldo toistaiseksi on pysynyt kohtuullisena: vanhasta PC:stä poika runnoi virtanapin lunariin (ja kun se oli vaihdettu, sen uudenkin) ja behrun "putki"-EQ:sta pieni bypass-kytkin sai luvan lähteä irti pojan käsittelyssä.

Sittemmin olenkin kalliimmat vehkeet pistänyt jemmaan.

Akustinen kitara on aina jossain custom-vireessä :)

Joo, himassa EI tarvitse kuvitellakaan tekevänsä musiikkia kovinkaan intensiivisesti. Mikrofoneilla nauhoittaminen on TÄYSIN poissuljettu mahdollisuus. Ellei sitten halua nauhoittaa kakaroiden älämölöä. Linjaan nauhoittaminenkin on vähän riskialtista puuhaa; Kun jälkikasvu huomaa että isi soittelee jotain, on siinä heti kaksi avustavaa teknikkoa joko säätämässä tai soittoapuna. Ja sitten on tietysti vielä se yksi, välitöntä huomiota vaativa distraktio:

Vaimo.

Inspiraatio ei voisi nopeammin kaikota, kuin siihen että vaimo huutelee toisesta huoneesta jotain. Tuu käymään täällä, haluan näyttää sulle yhden jutun. Mullon sulle vähän hommaa. Vie roskat. Keitä kahvit. Hiero mua. Haluan keskustella sinun kanssasi tästä asiasta...Haluan huomiota. Huomiota. Huomiota, SAATANA!

Soittaminen bändissä soveltuu parhaiten asunnottomille sinkuille. Voi olla keikalla tai kiertueella vaikka 365 päivää vuodessa eikä kotona odota kiukkuinen naaras naama norsun vitulla kun tulee rähjääntyneenä reissuiltansa. TAI: jos vaimoehdokas on tempperamenttisempaa laatua luonteeltaan, voi käydä niinkin että parempi puolisko on kiukuspäissään tempaissut siinä odotellessaan kunnon lärvit ja odottaa muusikonrenttua siippaansa tuhannen päissään ja räkä poskella kun tämä vihdoin saapuu reporankana keikalta kotiin. Semmoistakin VOI tapahtua...(vielä silloin kun ei ole hankkinut jälkikasvua)

Nyt kun oon erehtynyt jotain helvetin kotistudiota alkaa virittelemään, on proggis tullut parissa vuodessa nyt siihen kulminaatiopisteeseen, että kaikenlainen nauhoittamiseen etäisestikin liittyvä toiminta pitää ulkoistaa kotoa pois. Studioveijoilu on kerta kaikkiaan mahdotonta. Raajattoman torson on helpompi hypätä pituutta.

Himassa vielä juuri ja juuri pystyy treenaamaan biisejä...

...vaihtelevin jälkiseuraamuksin.

Pitäisi ehkä vaihtaa harrastusta. Vaikka pitsinnypläykseen...Mut se vaan taitaa olla niin, että tällainen ns. luova harrastus ei oikeastaan ole harrastus samassa mielessä kuin esim. joku spinning tai postimerkkeily. Musiikintekeminen yksin ja ryhmässä lienee enemmänkin sukua muille itseilmaisun lajeille, kuten kirjallisuudelle ja taidemaalaukselle. Se on tapa jäsentää todellisuutta. Se vaatii jonkin asteisen vamman sieluun. Että on vain pakko tehdä sitä. Voisi sitä kai intohimoksikin tituleerata - tosin sillä varauksella, ettei musiikintekemisestä läheskään aina irtoa niitä fantastisia mielihyvän kokemuksia. Niitäkin, toisinaan. Taitaa olla kuitenkin enemmän sukua masokismille ;)

Onkohan tähän sieluntilaan olemassa lääkehoitoa? (siis muutakin kuin ne perinteiset: viina, huumeet ja villit naiset...)

Lobotomia, ehkä auttais.

Ootas mä katon kalenterista...

Nyt vaimo tykkää...

Olen nimittäin onnistunut järjestämään itselleni musiikkiprojekteja siihen tahtiin, että kaikki kuviteltavissa oleva vapaa-aika menee niiden parissa. TMOEZ:n kanssa pitäisi alkaa näillä näpyttimillä laittamaan omia kiipparikuvioita narulle. Ricky & The Martinis (työnimi vielä!) on sekin nauhoitusten keskellä, osa kiippareista pitää vetää uusiksi kosken ole niihin 100% tyytyväinen. CRP:n kanssa pukkaa keikkaa - samoin TMOEZin :)

Sitten vielä DJ-kaverini kanssa suunnittelimme menevämme Café Mascotin lauteille, Miksei Aina Voi Olla Tiistai-klubille, tässä lähitulevaisuudessa. Tunnin setistä on "valmiina" yksi dubahtava bassline ja pari jazzahtavaa sointukiertoa :D

Sitten on vielä toi vitun studion pykääminen. Sain vihdoinkin sen Apextonesta tilaamani workstationin kasattua. Ja tottakai, kun halpiskrääsään sortuu, kasailu ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa...ruuvit olivat luokatonta paskaa, reiät ei ihan osuneet kohdilleen ja muutenkin aika säästeliäästi oli kiinnityksiä. Pakko vielä modailla ja vahvistella sieltä täältä. Ei muuten oikein tohdi lätkäistä Genelecin monitoreja, paria TFT-näyttöä yms. tyyriimmän puoleista musagearia notkumaan tasoille. Pöytälevykin on niin ohut että voin helposti kuvitella hieman painavamman mikserivahvistimen tulevan siitä läpi. Noh, eihän se maksanut rahteineen ja tulleineen kuin rapiat kolme hunttia. Ei sillä hintaa saa Sotkasta tai Ikeasta kuin vanerisen yöpöydän.

Pöydän ja sen mukana tulleen erillisen 24-unitin räkin kanssa tuli vielä sellainenkin probis, että tuo meidän Mämmilä-Kolhoosin treenis/studiotila kävi nyt sitten yhtäkkiä pieneksi. Mun käytössä on n. 50 neliön tilasta 1/4 ja se ei nyt oikein tahdo enää riittää :)

Onhan siellä tuota musiikkiteknologista roipetta: studiopöytä ja sen räkki, mikseriräkki, 3-tasoinen syntikkaständi täynnä kiippareita, yks vanha 2-tie kaiutin 70-luvulta, rumpukoneständi, muutama lihalaatikollinen piuhaa yms. pikkusälää ja sit olis vielä 2-tasokiippariständi ja tuolikin pitäisi jostain sinne dyykata...12 neliötä on hyödynnetty aika kattavasti.

Harkitsin jo puoli sekuntia, jos pistäisi jotain musagearia myyntiin...mutta sitten tulin taas järkiini. Onhan noita vempuloita, joita ei juuri tule käytettyä - mutta sitten joskus kun niitä ehkä haluis käyttää johonkin EIKÄ niitä enää ole, vituttaa ankarasti. Nimimerkillä: KOKENUT.

Joskus 2004 ostin Keravan Intro-Musicista Rhodesin sähköpianon, sen suitcase-mallin. Pari vuotta sillä soittelin orastavalla soittotaidolla. Sit kun muutin pieneen yksiöön Vallilaan, soitin toimi lähinnä pöytänä. Bänditouhut olivat silloin vähän kortilla. Sitten mukamas "tarpeettomana" ja tietty osin myös rahapulassa möin vehkeen pois, muka hyvällä hinnalla. Sainhan mä siitä kyllä omani pois ja melkein saman verran vielä lisäks, mutta nykyäänhän nuo soitinvanhukset alkavat olla jo ihan toisenlaisissa hinnoissa. Saa melkein maksaa euroissa saman mitä itse maksoin markoissa. Eipä silti, ei mulla olis mitään mestaa säilyttää moista. Eikä kiinnostais kyl sen enempää keikoillekaan roudata. Mut olishan tuossa vintage-pimputtimessa SOUNDI! Ja tietysti se jäykähkö soittotatsi ja rajaton polyfonia.

Ja katu-uskottavuutta ihan eri malliin kun näissä Nord Electroissa :)

Sitku tulee se lottovoitto...

Heh heh.

Jos tulis, veikkaan että lähtis tää GAS ihan käsistä. (GAS = Gear Acquiring Syndrome) Täytyykin kaivaa tähän yks valaiseva linkki:

http://www.motherboard.tv/2010/3/17/electric-independence-vince-clarke-and-the-temple-of-synth

Jampalla on suhteellisen hilpeä määrä vanhaa analogiaa mökissään! Tuollaiseksihan se eittämättä lipeäisi jos ei rahanpuute rajoittaisi gearin hamstraamista :D

Raha haastelee, hevosenpaska jolkottelee

Pitäisi alkaa työstämään sitä oman äänitysstudion liiketoimintasuunnitelmaa pikku hiljaa...mutta ei oikein oo ehtinyt. Löytyi internetin ihmemaasta varsin kattava ja mainio tietopaketti pdf-tiedostona "Musiikki Liiketoimintana" - Imperiumin sivuilta taisin ladata.

80 sivua oon nyt parina iltana lukaissut ja samalla luukuttanut Spotifystä uusinta Massive Attackin levyä Heligoland. Mahtava rieska, muutens.

Tuo nettikirja on kyllä paikannut monta mustaa aukkoa sivistyksessä, eritoten musiikinkustantamisesta. Oonkin aina ihmetellyt, mitä vitun virkaa niillä kustannussopimuksilla oikein on, loppupeleissä. Nyt tuli sit siihenkin asiaan selvyyttä. Mut kyl se taitaa olla aika pitkälti niin, ett musabisnekseen jos tangentin kautta ujuttautuu sisään niin pitää kyllä varautua siihen, että sit leipä on murusina maailmalla.

Jos saisi näille 3 bändille jalansijaa tuolla keikkarintamalla ja siinä sivussa duunaisi oman firman piikkiin äänispedeilyjä ja sen sellaista, niin hyvällä tsägällä ja kovalla duunilla sitä varmaan tienaisi saman ku nyt maksettuna apinana. Autoetu tietty lähtee samana päivänä kun haen verokortin Pomolta veks - mut toisaalta: oon tarvinnut aikuisten oikeasti pakettiautoa omiin menoihin viimeisen vuoden aikana ehkä 2-3 kertaa. Big fuckin' deal.

Onneksi Suomi on heviperttien maa. 2/3 bändeistä joissa soitan ovat jonkin sortin hevanderia. Eli siinä todennäköisyyslaskentaa millä kertoimella breikkaan tarpeeksi isosti, jotta voin soittaa työnantajalleni, ett kivaa oli, katellaan muttei soitella...

BTW...

Olen varma, että Amerikassa ja tuolla Isossa Maailmassa kaikki nuo paljastuneet sarjamurhaajat ja muut über-psykot ovat kaikki entisiä autonkuljettajia. KVG jos ette muuten usko ;)

Möyrintää Turussa

Lauantai-ilta menikin sitten CRP:n keikalla Turun TVO:lla. Tulipa sitten sekin venue koettua esiintyjän ominaisuudessa ennenkuin mesta lakkautetaan. Baarin seinällä olikin hieno juliste aiheen tiimoilta: "Turku - Eurooppalainen Kulttuurikaupunki 2011: DIE, TVO! DIE!"

Siihen nähden että keikkaa edeltävä treenailu oli jäänyt pariin hassuun kertaan, joista viimeisimmästäkin oli jo vierähtänyt tovi, keikka sujui kohtuu hyvin. Ekassa biisissä, The End Of The World:issa, aloitin vahingossa suvantokohdassa liian aikaisin ujuttamaan junomaista pädisoundia biisiin. Sen siitä saa kun vielä ajomatkalle keikkapaikalle kuuntelee autossa oman bändin demoa ja kuulee väärin :) Vimoisessa stygessä niinikään kävi pieni lapsus, kun aloitin synaintron liian rivakassa tempossa. Muuten keikka meni kuin ns. vanhaan ihmiseen.

Illan aloittanut bändi Crib45 teki jo soundcheckissä vaikutuksen, ja poistinkin bändin levyn jo ennen ovien avaamista yleisölle. Kotimatkalla helvetillisessä lumipyryssä fiilistelinkin levyä lähes koko matkan Hyvinkäälle. Hienoa eeppistä runttausta! Keikka oli kyllä yksi tämän vuoden parhaista...noh, Cult Of Luna parisen viikkoa sitten Tavastialla on vielä vuoden #1 ja tullee pysymäänkin paalulla läpi vuoden. Mutta Cribsit kirivät kakkostilalle kyl.

TVO:lla oli neljän bändin ilta ja soittojärjestys oli: Crib45, CRP, Oddland ja Nauticus - joka oli illan järkännytkin. Kiitos siitä! Olosuhteiden pakosta oli taas heti oman vedon jälkeen lähdettävä tykittämään kotimatkalle, joten Oddlandin ja Nauticuksen vetäisyt jäivät todistamatta. Nauticuksen elokuinen keikka oli vielä hyvin muistissa, mutta soundcheckissä Oddland vaikutti kyllä varsin mainiolta progepumpulta. Täytynee korjata aukko yleissivistyksessä joskus tulevaisuudessa. Seuraavalla kimppakeikalla, ehkä.

Kotimatka olikin sitten sekin aika eeppistä menoa! Lunta pyrytti kuin sieltä esterin perseestä Perttelin liittymään asti. Kuuttakymppiä kovempaa en uskaltanut ajaa kun ei vain yksikertaisesti nähnyt puolta metriä pidemmälle. Aika ajoin yhtäkkiä sankasta pyrystä pilkotti rekan perävalot esiin - ja jos vauhtia olisi ollutkin se satakaksikymmentä niin filettähän siinä olis tullut. En muista milloin olisin viimeksi ajanut yhtä fataalissa kelissä! Välillä oli pysähdyttävä motarin penkalle putsaamaan jääkökkäreitä pyyhkijänsulista, kun se vähäinenkin näkyvyys uhkasi tyssätä kokonaan. Ett on tää Suomen talvi vaan niin vitun ehhanaa...

Ens kuussa sitten vuorossa möyriä Tampereella!

yrittänyttä ei laiteta (paitsi Suomessa)

jou.

Kun nyt kerran on niin ett duunissa ei ole kovin hyvät feng shuit, niin olenpa TAAS kerran pyöritellyt päässä ajatusta oman firman perustamisesta. Suomessahan tunnetusti pienyrittäjää vedetään viranomaisten, verottajan toimesta erityisesti, kakkoseen ilman liukkaria mutta toisaalta oman itsensä herrana ei tarttis joka aamu vetää sitä vitun apinapukua päälle ja painua työmaalle kaikenmaailman mulkkujen perseitä nuolemaan...joo, samaa orjanliksaahan sitä todennäköisesti yrittäjänäkin sais ja olis samalla tavalla ku nytkin duunissa 24/7...MUTTA sit vois ainakin duunata jotain mikä huvittaa.

Onhan tätä ennenkin tullut kelattua. Siinä on ne perinteiset kompastuskivet: mistä rahoitus, kannattaako se oikeasti, muka...ja osaako sitä sit tarpeeksi hyvin vääntää niitä taikaruuveja että asiakkaat poistuis mun äänityssalongista hymy huulilla. Sitä ivallista virnettä ei tässä tapauksessa voida laskea hymyksi...

Osa kalustostahan olisi jo olemassa (vaikkei niistäkään ihan joka penniä ole vielä maksettu), eivätkä lisäinvestoinnit mitään miljardeja tulis maksamaan. Asuinpaikkakin sattuu sopivasti Kehä III:n ulkopuolelle, joten TEKESiltä voisi yrittää vinkua jeesiä. Sopivan ja edullisen liikehuoneiston vuokraaminen, tai edes löytäminen saattaa tietysti olla jokseenkin paha rasti. En ole vielä kartoittanut tilannetta. Liikeideaan kuitenkin sisältyy ajatus helvetillisen älämölön taltioimisesta, joten seinänaapuriksi ei käy ainakaan mikään Hiljaisuuden Retriitti. Ja sen verran realisti täytyy olla, ettei tässä mitään kultaa lähdetä vuolemaan. Vuokra ei voi olla mikään tähtitieteellinen, päättymätön lukujono. Vaikka nythän olis kai hyvä sauma kilpailuttaa noita ahneita liiketilojen omistajia kun kohta kaikki kivijalkafirmat on saneerattu lunastuskuntoon. Ja mestaa pitäisi akustoida ehkä radikaalistikin...

Vuosi sitten kun oli pientä viritystä erään toisen musapertin kanssa aiheen tiimoilta, tuli jonkinlaista alustavaa SWOT-analyysiä jo tehtyä. Pitäisi tehdä uudestaan, ajatuksella.

Palkka-apinana on kohta henkilökohtainen konkurssi edessä, joten eipä tällä kortilla ainakaan ole sen enempää hävittävänä. Ulkopuolista rahoitusta kyllä tarvii, mut tarvittavaa tekniikkaa löytyy sitten aika monen kiloeuron edestä.

Että jos sitä lopettaisi prolena vinkumisen ja kokisi muodonmuutoksen kapitalistisiaksi :)

...

dodih. kävin sit stalkkaamassa lähiseudun studiot, ainakin ne jotka itseään kehtaavat netissä mainostaa. Eipä niitä nyt hirveästi löytynyt...Hyvinkäällä on yksi kaupallinen äänitysstudio, sen verran isompien poikien liigassa kuitenkin ettei oma demopajani samoista asiakkaista kilpailisi. Jokelassa ja Järvenpäässä löytyi sitten vähän erikoisempia pajoja, joiden asiakaskunta sitten on TODELLAKIN eri sfääreistä. Toinen "paja" taisi itse asiassa olla enemmänkin konsulttifirma. Noh, anyways...ja tuo toinen oli vanhan liiton analogimeininkiä ja roots-osastoa. Sit on tietty D-Studio Klaukkalassa, vahvasti heviperttien tonteille erikoistunut puulaaki.

Siinä ne.

Jonkinasteista erikoistumista voisi olla aiheellista harkita. Räkkirauta tietenkin asettaa omat rajoituksensa, kuten omat "tonaliteettimieltymyksetkin". Yks vahvuus voisi tietty olla mobiiliäänitys-setup. Toisaalta myös uhka: niitä tuppaa olemaan nykyään joka toisella laulavalla talonmiehellä :D

Jos keskittäisi osaamistaan ja näkemystään niihin genreihin, joita itse omissa bändikuvioissa tulee veivattua? Olishan sitä palettia siinäkin jo aika laveasti: post-rock, post-metal, indierock, kevytproge, elektrojazz ja atmosfäärimusa ylipäätään. Onhan tuolla maailma täynnä menestyviä tuottaja-äänittäjiä, jotka ovat enemmän ja vähemmän koulukuntaa One-Trick Pony. Kontakteja potentiaalisiin asiakkaisiin on jo olemassa ja jos ensimmäiset duuninsa hoitaisi pieteetillä niin puskaradio hoitaisi lopun.

Suurin uhka tietenkin on edessä häämöttävä musiikkibisneksen suuri murros. Maailmalla isotkin levykaupat pistelee kilpaa lappuja luukulle, studiot pitävät konkurssikirppiksiä ja warettajat imevät kilpaa viimeisiä mehuja musateollisuuden haaskasta. Times they are a-changing...mut sit taas: kellaribändejä riittää maailman tappiin asti. Kun ydinlaskeuman pahimmat pölyt ovat laskeutuneet maan kamaralle niin eiköhän jostain bunkkerista ensimmäisenä kajahda: "Hey, Ho! Let's Go!"

Ja kuka on ensimmäisenä paikalla sen hiiltyneen isokalvoisen konkan kanssa tarjoutumassa pistämään hyvät boret narulle?

No, meikä tietysti!

EDIT: 27032010

Dodih.

Naputtelin sitten jonkinlaisen liiketoimintasuunnitelman. Auttoihan se jäsentämään omia visioita yrittämiseen liittyen. Samalla oli pakko vähän kalkuloida mahdollisten investointien suuruusluokkaa; Eihän tuo bisnesmieheksi rupeaminen mitään ziljoonia maksais...jos nyt jätän laskuista tuon murheenkryynin (eli audio-PC:n) korjauskustannukset niin vajaan kolmen tuusenin panostuksella saisin jo firman virallisesti alulle. Jos ottaisin riskin ja hyppäisin päätoimiseksi äänimoguliksi niin sit vois TEKESiltä pummata hieman starttipaalua yms. avustusta. Mielummin kuitenkin kasvattelisi sitä asiakaskuntaa ensin ja saisi niitä kassavirtoja tasaisiksi :)

Harkitsin jo Osakeyhtiömuotoakin. Sit voisin jatkaa päivätyössä ja tehdä omiin nimiin vapaa-ajalla (vaimo tykkäis...), ja sitten voisin ehkä hakea yrityksen perustamiseen rahoitustakin. Osakepääoman minimikin näyttää tippuneen alas niistä ajoista kun mutsilla oli OY ja itsekin homehduin kauppiksen yritystietotunneilla. Jos kuittaisi osakepääoman ns. apporttiomaisuudella eli käytännössä studiolaitteistolla niin perustamiskustannukset koostuis lähinnä mobiilinauhoituksiin tarvittavasta Macbook Pro:sta (n. 1700,-), FW-kovosta (n. 170,-) ja läjästä mikkiständejä joihin T-kaupan hinnoilla menis about 800,- ja sit tietty kaupparekisteriin ilmoittautuminen (75,-) ja juoksevat kulut: treeniksen/studion vuokra (25,-) ja YEL-maksu joka tällaisessa nappikauppaan keskittyvässä puljussa lienee jotain viidenkympin luokkaa per kuukausi.

Mut taitaa se toiminimi kuitenkin olla se todennäköisempi vaihtoehto. Sit voin unohtaa noi ulkopuoliset rahoitukset.

Täytyykin tähän laittaa itselle muistutukseksi noi K&M:n ständit jotka on hankintalistalla ensimmäisenä:

2 x K&M 25935 (small boom) á 27,-

2 x K&M 21021 (overhead) á 59,-

2 x K&M 25950 (basari yms. ) á 40,-

2 x K&M 259 (perusständi) á 46,-

2 x K&M 266/1 (limppuständi) á 21,90

2 x 21430 (jynkympi overhead) á 209,-

Toi nyt on vasta suuntaa-antava listaus...tuskin on esmes tarvetta neljälle OH-ständille...

Don't Try This At Home pt.1

sitä kun on harrastanut bändeissä spedeilyä ja soittoharrasteita jostain pastellinsävyiseltä 80-luvun loppupuolelta asti niin jossain vaiheessa sitä erehtyy luulemaan, että olisi ehkä jotain annettavaa universumille musiikillisesti - ja alkaa kyhämään sitä vitun kotistudiota sinne olohuoneen perimmäiseen nurkkaan.

vuosien varrella noita kiippareita on kertynyt nurkkiin jokunen, ja biisejäkin pöytälaatikkoon enemmän kuin parin tusinallisen soololevyn verran (Herranjumala, EI!). Tottakai sitä rahatilanteen salliessa alkaa hamstrata jotain helvetin äänentallennusvälineitä nurkkiin vaimon suureksi riemuksi :)

Tässäpä varoittava esimerkki, miten käy kun hommailee niitä pikkuhiljaa - ja ajattelee kokoajan sitä "suurempaa kokonaisuutta".

Foorumeilla kaikenmaailman studiorunkkarit tähdentää, että kannattaa panostaa hyvään äänikorttiin ja äänityssoftaan. Ja semi-vakavan harrastelijan tarpeita ajatellen markkinat ovat kahden kauppaa: Pro Tools LE tai Logic. Noh, Logic on Mac-miesten hommia ellei halua tyytyä joihinkin kivikautisiin versioihin softasta ja kun OS X-käyttis oli meikäläiselle ohutta yläpilveä niin hommasin tietenkin winukkahölmönä Pro Tools LE:n ja audiointerfaceksi Digi003:n. Se oli siihen maailman aikaan parasta A-ryhmää. Ja kun luulin olevani rahoissani niin pistin samaan konkurssiin vielä 8 mikkikanavaa lisää Motun 8Pre-palikalla ja softan lisukkeeksi Music Production Toolkitin. Eikä maksanut paljoa...

Ja kun taka-ajatuksena oli joku kaunis päivä päästä vääntämään johonkin omaan kuppaiseen, mutta hyvin akustoituun studioon, pois kotoa, niin laitoin sitten kuunteluunkiin sievoisen pennin jenejä kiinni. Lähikenttämonitoreiksi pistin fiilispohjalta Genelecin 8030A-parin ja kunnon porvarityyliin vielä subbariksi 7050B:n.

Kaikenlaista muutakin sälää ostin ku hyviä tarjouksia sain :)

Noh, eihän siinä mitään. Softa asennukseen, piuhat kiinni ja menoksi. Mut...ai niin...se äänitystietokonekin pitäisi kasailla kun ei noista halpahallien pakettiratkaisuista oikein ole mihinkään vakavampaan vääntämiseen. No, ei muuta ku osat tilaukseen ja ongelma on ratkaistu!

Paitsi että tässä vaiheessa sitten loppui budjetti.

Noh, painan sit vähän ylitöitä ja kohtahan se kesälomakin sieltä tulis. Lomarahoilla sitten...eihän se nyt oo niin justiinsa, pääseekö perhe reissaamaan ja kaikkiin saatanan kesäjuhliin ja kissanristiäisiin. Lapsetkin olivat vielä niin pieniä. Ei ne muistelis pahalla...

Ylitöitä tulikin sinä kesänä painettua peräreikä punaisena. Välillä 19 päivää putkeen töitä - ja koko ajan pienissä univeloissa kersojen takia. Jälkikäteen ihmettelen, ettei pää levinnyt - ainakaan kovin pahasti tuona kesänä. Duunissa tietty oli hermot pinnassa koko ajan ja pienestäkin vittuilusta olin valmis tekemään vastapuolesta filettä. En tiedä mihin helvettiin nekin rahat hävis. Jotain ylimääräistä menoa taisi olla. Jäi kone kasaamatta ja monta muutakin asiaa tekemättä (olin aina duunissa, joten missä vitun välissä olisin mitään tehnyt?). Tuli syksy ja tuli jonkinlainen tilapäinen mielenhäiriö tjtn...

Netistä osui silmiin asunto.

Noh, jokainen asunnonostaja tietää kuvion. Ja ne jotka ei vielä tiedä, niille voin kertoa että internet on saatanan keksintöä. Noh, olihan se totta että 74-neliöinen kolmio olisi jossain vaiheessa käynyt pieneksi nelihenkiselle perheelle...varsinkin kun iskän harrastusvälineet olisivat vieneet yhden noista huoneista. Asunto siis vaihtui. Samalla työmatka piteni semmoiset 40 kilsaa ja ajallisesti n. kolme varttia. Vapaa-aika siis samalla väheni jonkin verran.

Itse asiassa just sen verran, ettei musanörttäilyille jäänyt aikaa niin paljoa. Jäi kone edelleen kasaamatta.

Sitten tuli kaiken maailman bändijuttuja. Ei ollut omille proggiksille aikaa.

Vihdoin about puoli vuotta sitten sain hommattua kaikki saatanan tilpehöörit audio-PC:n kasaamiseksi. Itse kun ei ole taipumusta tietokonenörttäilyyn niin ylimääräistä säätöähän tietenkin oli. Virtalähde meni heti vaihtoon. Sitten paljastui että muistikammat ei oikein futaa emon kanssa...

Puoli vuotta tuo toimimaton PC tuolla nurkassa keräsi pölyä. Sen verran toimi että Windowsin sai asennettua ja protarin. Noh, ei hätä ole tämän näköinen, tuumailin. Kun rahatilanne taas sallii, niin korjautan sen jossain nörttipajassa...

Noh, nyt sitten yleinen talousahdinko on ehtinyt meikäläisenkin työmaalle ja rahatilanne ei tule sallimaan oikein enää hevon vittuakaan. Näillä suhdanteilla menee kohta ei pelkästään musakamat vaan myös asunto myyntiin...

Just kun ehdin jo fiilistellä Mac-leiriin siirtymistä...noh, eipä tuo vanha protari uudessa Snow Leopardissa edes pyörisi. Laskin että leirin vaihtamiseen joutuis kaivamaan kuvetta pari tonnia että sais bisnekset rullaamaan. Not gonna happen. Not in this life.

Niin että kohta lähtee halvalla laadukasta musaroipetta.

kiinalainen judanssi

pitäisi jostain repiä inspiraatiota roudata Kiinasta tilaamani studiopöytä treenikselle. tuossa se on lojunut pitkin kämppää kohta 2 viikkoa. tilasin kalusteen Muusikoiden.netissä järjestetyn kimppatilauksen kautta ja koko episodi oli ihan mielenkiintoinen oppitunti siitä, miten ulkomaankauppa pelaa. Onneks satamalakkokin alkoi vasta tänään :)

tilaus Kiinaan lähti muistaakseni jo joskus viime lokakuun loppupuolella ja laiva ankkuroi Helsinkiin helmikuun lopussa. Eli ei mitään hätähousujen hommaa, sanoisin. dollarin kurssikin ehti välillä poukkoilla niin että lisäkustannuksia tuli ns. tyhjästä. noh, eipä pöytä silti kalliiksi tullut: listahinta oli kutakuinkin 250 euroa ja lisäkuluja rahteineen, tulleineen yms. hilipatihippanmaksuineen tuli reilut viisikymppiä. Saksan T-kaupassa halvimmatkin studiopöydät olivat vielä lokakuussa siinä viiden huntin kieppeillä, ja tähän mööpeliin ainakin kuvan perusteella tuli mukaan ihan jämäkän näköinen 24-unitin räkki. Saas sit nähdä kun tuon hökötyksen kasaa, että tuliko :)

Kollit painavat yhteensä himpan alle 90 kg, joten eiköhän tuo ihan passeli pöytä ole.

tässä olis kyl ehkä jonkinnäköisen bisnesidean paikka. Apextonelta jos musasälää tilaa, minimitilaus on arvoltaan 10.000 dollaria ja nyt kun kimppaan osallistuneilta on tullut kommenttia tavaran laadusta niin ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Noh, itse en lähtis mitään piuhoja Kiinasta asti tilaamaan kun metritavarana saa halvalla Suomestakin jos kolvi vähääkään pysyy itsellä kädessä, mutta ständejä ja ribbon-mikkejä himottaisi kyllä pistää tilaukseen. Sitten kun tämä krooninen persaukisuus helpottaisi.

Niin ja tietty...jos kimpanvetäjät ovat vielä innostuneita järjestämään yhtä massiivisen operaation; Kamaa tuli kiinasta 1,7 tonnia. Olivat hieman nesteessä sen kamamäärän kanssa, enkä ihmettele yhtään vaikka olisi ollut viimeinen kimppa kyseisestä lafkasta. Mut jos olis ylimääräistä paalua taskunpohjalla kutittelemassa niin jos tilais vaikka n. 150 mikrofonia, tulis tuo minimisumma varmaan helposti kasaan eikä varastointi tulis ongelmaksi. Lainarahalla ei viitsi lähteä arpomaan kun muutenkin on korviaan myöten veloissa. Kiitos vastavalmistuneen saunaremontin...

täytyypä kehitellä tuosta liikeideaa, jos vaikka sais jonkun rahajampan messiin...

ajoituksen mestari

Onpas tässä taas aikaa vierähtänyt...

Hieman ollut kiireitä bändirintamallakin. Pääsi käymään niin, että ajauduin syksyn ja alkutalven mittaan soittamaan 3 bändissä! Ja ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi iltapuhteita: kahden bändin kanssa osui vielä nauhoitussessiot melkeinpä päällekäin :)

Muusikoiden.netissä osui joskus loppusyssyllä ilmoitus silmään, jossa bändi etsi kanttoria soittelemaan progressiivista metallia. Noh, ihan normisettiä Juoppojen.Netin Wanted-osastolla nykyään - mutta referenssibändeiksi olikin listailtu niiden perinteisten kikkelinvenytys-bändien sijasta semmoisia nimiä kuten Katatonia, Porcupine Tree ja oliskohan ollut vielä Tool. Enpä muista enää. Pakkohan se kortti oli katsoa - ja nyt siis kuulun bändin jäsenvahvuuteen. Ensimmäiset nauhoitussessiot kiippareiden osalta ovat jo ohi - pientä uusintaa ja korjailua joutunee vielä leipomaan. Bändin eka keikkakin oli ja meni. Itse olin juuri silloin oksennustaudissa (Noro-virus) joten sen jouduin passaamaan :( - just kun olin vihdoin saanut ideoitua demobiiseihin hienot kiipparikuviot. Damn.

Eka nauhoitussessio meni sikäli vähän vituilleen, että toinen keikkatyöjuhdistani alkoi reistailemaan juuri ennen nauhoituspäivää. Alesis Ionista kosahti main out- ja kuulokelähdöistä ns. mutetransistori. Joten nauhoitukset piti hoitaa "varakiipparilla", Kurzweilin K2000:lla. Sen soundimaailma ei sitten kuitenkaan ehkä ole se paras mahdollinen tämänkertaisiin biiseihin. Jotain veistelin, mutta uusiksi taitaa ainakin Kurzilla soitetut jutut mennä.

BTW. Tilasin jenkeistä Ioniin uudet mute-trankut, mut eivätpä paskiaiset sitten ikinä niitä Suomeen asti saaneet toimitettua. Tilausvahvistus tuli sähköpostiin, mutta transistoreja ei vieläkään, kuukauden kuluttua tilauksesta, näy eikä kuulu. Ei ole luottokorttiakaan veloitettu, joten eivätpä tainneet roponi kelvata Amerikan Urpoille. Noh, onneksi Ionia pystyy silti soittamaan kun ottaa mölyt aux-outputtien kautta pihalle. Master-volume ei vaikuta äänenvoimakkuuteen, mikä on varmaan seuraavalla keikalla miksaajan mieleen...heh.

Tän vielä nimeämättömän bändin demolle tulee 3 biisiä, ja kunhan pääsen laittamaan narulle uudet soittovisiot niin voin vakuuttaa että helvetin hyvää scheissea on luvassa!

Sitten tuossa hieman ennen vuodenvaihdetta löysin toisenkin mielenkiintoisen bändituttavuuden. Jonkinlaista indie-alternativerokkia kevyin progemaustein. Etsivät itse asiassa toista kitaristia, mutta tuputin itseni bändiin. Koesoitto meni ilmeisen putkeen kun kohta pitäisi tämänkin orkesterin kanssa alkaa veistelemään kosketinosuuksia purkkiin: kymmenisen biisiä äkkiväärää jytäilyä. Tuotos on samalla basistin opinnäytetyö sovittamisesta ja säveltämisestä sekä kitaristin päättötyö äänittämisestä.

Mikäs tässä olis musanörttäillessä jos ei tarttis päiväduunissa hajoilla. Duunipaskan takia en ole treeneihin ehtinyt juuri ollenkaan viime aikoina.

Tänään olis Viking Lotossa 12 miljoonaa jaossa. Sen jos nappais, niin en ajaisi vittu metriäkään enää työkseni. Ikinä.

Heh...tässä ei ole vielä edes kaikki musaprojektit.

Frendin kanssa väännettiin bassoradion ja Top Billin'-kollektiivin järjestämään remix-skabaan oma näkemys TB:n rallista Playboy Anthem. Siitä tuli aikas hauskanmuikea jytkytys. Tietenkin se voittaa koko kilpailun. Jotain palkintojakin siinä skabassa on jaossa, mutta ne oli biisintekovaiheessa täysin sivuseikka. Kunhan läpällä tehtiin tiukka klubihousenytkytys :D

Ja sit on tietysti pöytälaatikossa nippu elektrojazzia ja postrockia. Kun olis aikaa säätää audio-PC toimimaan ja asentaa Pro Toolsiin loput plugarit. Työ kuljetusalalla, musaharrastus ja 2 lasta eivät oikein svengaa keskenään...ja eniten pykii tuo ensinmainittu. Ei riitä että on naimisissa vaimon ja pankin kanssa, pitää olla vielä naimisissa tän vitun duuninkin kanssa, saatana.

Joopa joo, täytyykin tästä lähteä hakemaan lapsia hoidosta.