Jazzilla maustettua electronicaa...

Tuo tranceremixin vääntäminen vei kaiken huomion sen verran pitkäksi aikaa, että nyt kun "tuorein korvin" kuuntelin biisejä, jotka remix-projektin vuoksi oli jääneet vaiheeseen, huomasin niiden kuulostavan yllättävän hyviltä - edelleen...ja niinkuin frendikin jo ehti tokaista: aika lailla samanlaisissa sfääreissä biisit tuntuvat kaikki lipuvan, jossain 4-Heron Two Pages-levyn ja norjalaisen Jaga Jazzistin välimaastossa. Noh, annoinhan jo yhdelle stygelle työnimeksi Helsinki Skyline :D Tietenkään ihan yhtä orgaanisen kuuloista groovea en ole osannut koodailla kuten ensinmainitulla klassikkolevyllä. Logicin sämplekirjastosta löytyi kyllä helvetin hienot jousisektiot, mut ei ne kuitenkaan niin luomulta kuulosta kuin aito asia :( Vibrafonit ja Rhodesit kyllä toimii!!!

Erääseen keskeneräiseen schlaageriin tuplasin jo itsessään hemmetin mainiolta soundaavan haitariteeman robottimaisella efektisoundilla - se resonoi hieman samalla lailla kuin kunnon argentiinalainen tango-hanuri. Lopputulos oli aika sci-fiä! Joutuihan sitäkin pianorollissa säätämään, että sai kuulostamaan sulavalta, mut onnistuihan se. Läskibasso on myös aika vakuuttava. Preseteistä löytyi sellainenkin hauskuus kuin wahin läpi soitettu pystybasso - ja on muutens pirun hyvän kuuloinen! On pitänyt itse asiassa alkaa rajoittaa itseltäni sen viljelyä, kun tekis mieli vetää kaikki basslinet sillä soundilla :D

Tuosta mainitusta Helsinki Skyline-jumituksesta ehdin jo aloittaa oman remixin päkertämisenkin - vaikkei originaalikaan ole edes valmis...enkä sit sen haastavampaa referenssi-soundimaailmaa asettanut tavoitteeksi kuin Portisheadin klassikkodebyyttilevyn Dummyn utuista meininkiä! Biisi nyt ei tietenkään oo ihan yhtä triphop-henkinen, mut idea tuli siitä, kun möyhentelin rumpuraitoja EQ:lla ja särömallinnuksilla, ihan vain kokeilumielessä. Kun vielä sain pianoraidatkin ruuvattua tonaliteetiltaan samoihin usvaisiin sfääreihin, niin ensimmäinen ajatus oli tuo legendaarinen pajauttelurieska. Rumpubiitin tempoa laskemalla vois päästä tuonne 90-luvun puolenvälin Bristol-meininkiin...ehkä.

Tähän asti omat musantekoprojektit ovat soundimaailmoiltaan olleet enimmäkseen ns. mainstream rockin ja popin tonteilta - eli skillsien ja visioiden puutteessa on lähinnä tullut yritettyä vääntää mahdollisimman "normaalilta" kuulostavaa soundia - toisin sanoen, sellaista miltä oikea rock-bändi kuulostaisi livenä, hyvin miksattuna ja akustisesti otollisella venuella...(onko sellaisiakin, oikeasti?) Mut nyt kun äänilähteinä on marginaalisen vähän mikrofoneilla talteen otettua materiaalia, voi lähteä tutkiskelemaan ihan uusia uria, soonisesti ajatellen. Matkan varrella opittuja judansseja voin sitten myöhemmin hyödyntää muissakin proggiksissa! Onhan tuo Dummy-levykin enimmäkseen ihan oikeasti akustisilla instrumenteilla soitettua kamaa - levyn utuinen fiilis on sitten ruuvattu miksauspöydän äärellä...ja on muuten levy mainittu ihan erikseen malliesimerkkinä luovan EQ:n käytöstä erittäin kattavassa ja mainiossa miksausopuksessa:

Roey Izhaki: Mixing Audio - Concepts, Practices and Tools (Focal Press)