Etsivä löytää...

Muistan, kun lähdin äidin lihapatojen ääreltä budjailemaan omaan kuppaiseen yksiöön Helsingin Vallilaan joskus loppukesällä 1995. Televisioita en muuttokuormaani periaatteellisista syistä huolinut, joten enimmäkseen kuuntelin omia levyjä - ja radiota lähes taukoamatta. Noh, vaikka Radio Mafia olikin ns. nuorisokanava, oli se kuitenkin valovuoden edellä monimuotoisen musiikin tarjoamisessa verrattuna näihin nykyisiin teinikanaviin. Viikonloppuisin tuli nysvättyä himassa useinkin yölähetyksien äärellä (kun ei köyhänä opiskelijana ollut varaa lähteä baariinkaan joka viikonloppu....). Leena Lehtisen, Ilkka Mattilan ja Tapani Ripatin ohjelmia diggailin kovastikin. Noilta ajoilta mieleeni jäi vuosiksi kummittelemaan ruotsalainen singer-songwriter Jay-Jay Johansson. Noissa yöohjelmissa kuulin useammankin kerran biisin, jonka nimi kuitenkaan ei jäänyt päähän, ei ikinä! Mutta esittäjän nimi kuitenkin jäi - kunnes sitten vuosia myöhemmin löysin Myyrmäen Anttilan TopTenistä, ale-laarista jässikän levyn Antenna (2003). Levyn electroclash-soundimaailma oli kuitenkin aivan eri planeetalta kuin tuon aiemmin kuulemani triphop-henkisen himmailun. Hienoja melodian kaaria levyltä kyllä riitti, mutta ei albumi oikein sit pidemmässä kuuntelussa napannut. Ajattelin jo hetken, että levyn oli tehnyt joku toinen, samanniminen jamppa! Jossain alitajunnassa tuo tuntemattomaksi jäänyt biisi kuitenkin kummitteli kaikki nämä vuodet, kunnes nyt sitten Spotifyn myötä löysin sen!!! Kyllä se styge samaisen dyydiksen tuotantoa on, vuonna 1996 julkaistun Whiskey-albumin avausraita It Hurts Me So. Biisistä tuli nyt vuosikausien tauon jälkeen kuultuna väkevästi mieleen The Cinematic Orchestran päräyttävä All Things To All Men, jazz-hiphop-meditaatio jolla Roots Manuva heittää ehkä pysäyttävimmät räbäytykset mitä tällainen hiphopista hieman ulkona oleva rokkispede on ikinä kuullut. Ehkä samankaltaisuus kumpuaa orkesteri-sämpleistä/taustoista - Jay-Jay kuitenkin laulaa biisinsä aika haikean melankolisissa ja savuisissa jazz-sfääreissä. Antenna-levyn kaveriksi pitää kyllä ehdottomasti poistella tämä unohtunut klassikko omaan levyhyllyyn!

Löysin myös hieman samanlaisissa kaihoisissa sfääreissä liikuskelevan irlantilaisen singer-songwriterin, Perry Blaken pysäyttävän hienon albumin Still Life (1999). Joskus näköjään kannattaa klikkailla niitä Similar Artistist-linkkejä! Kokeeksi pistin levyltä soimaan randomilla neljännen raidan No Lullabies - ja taas kerran teoriani osoittautui paikkansapitäväksi: yleensä levyn paras biisi on sijoitettu neljänneksi! Eipä silti: koko albumi on helvetin hienoa tunnelmointia! Vibrafonia, jousia... Jos tällaista musaa kuulisi radiosta vaikkapa aamulla ajaessaan duuniin...niin ehkä ne nurmijärveläiset kyrpänaamatkaan eivät tuuppaisi rampista kolmion takaa suoraan eteen! :D Wikipedian mukaan tämän vuoden lopulla olisi tulossa uutta alparia nimeltään St. Mary & Milk. Täytyy kuulostella...