Random Spotting

Löysin autoradiosta uuden taajuuden, ilmeisesti viime vuonna perustetun paikallisradion: Spin FM 107.6 MHz. Kuulosti kovasti urbaanin soundiin keskittyneeltä nuorisoradiokanavalta ja kotisivuiltaan bongasin possensa joukosta itsensä Axl Smithin. Noh, jatkossakin tullen todennäköisesti voittopuolisesti kuuntelemaan edelleenkin Bassoradiota: joka arkiaamu kasista yhteentoista raikaava Hyvää Huomenta Helsinki vain sattuu olemaan tällä hetkellä ehdottomasti parasta aamumusaa soittava ohjelma. Puolen päivän aikaan alkava Hikinen Iltapäivä on sekin radio-ohjelmien aatelia: hyvää jutustelua ja sitäkin parempaa musaa! Radio Helsingin kuuntelu on viime kuukausina vähentynyt huomattavasti, vaikka siltäkin kanavalta tulee enimmäkseen pelkkää hyvää skeidaa. Spin FM jää hyväksi kolmoseksi: musatarjonta tuntui olevan suunnattu hieman nuoremmalle väestösegmentille. Jonkinnäköinen kuudes aisti olis kätevä: voisi vaihtaa kanavaa noiden kolmen taajuuden kesken sen mukaan mistä milloinkin sattuisi tulemaan parasta musaa :D

Tänä aamuna soi radiosta tuore promosinkku You Got Me artistilta Sidetracks. Styge alkoi lupaavasti hyvällä biitillä ja luomusti vedetyllä, aivan kipeen tiukalla bassokuviolla - mut sit...olen täysin samoilla linjoilla Jaakon kanssa: kertsi pilasi biisin niin vitun täydellisesti että moisesta korvien raiskaamisesta pitäisi langettaa yhdyskuntasakkoa, saatana! Bassoradion taajuudella on viime aikoina luukuteltu aika taajaan The Nationalin tuoreinta albumia. Parit aikaisemmat kuulohavainnot eivät ole mitenkään älyttömästi iskeneet, mut nyt biisi Lemon World osui ja upposi. Edelliseltä, vuoden levy kinkereissä ilmestyessään korkealle rankatulta albumilta Boxer on tehosoitossa ollut eeppisen hieno Fake Empire-biisi. Epäilen, tokkopa jannut pystyvät ylittämään tuon rallin hienoutta ikinä!

Jossain vaiheessa päivää, taisi olla siinä klo 11-12 välisenä aikana kun Basson taajudella LIIAN usein soitetaan jotain vitun smoothjazz-hissimusaa, käväisin Radio Helsingin puolella piipahtamassa, juuri sen verran että kuulin pari vanhempaa hittiä: Lenny Kravitzin biisin I Belong To You ja Depeche Moden mainion It's No Good. Puhkisoitettuja itsestäänselvyyksiä, joo. Mutta on ne silti vaan vitun hyviä biisejä! Ensinmainitussa on aika pirun groove bassline...Tuollahan ne omassa levyhyllyssäkin, mut eipä ole tullut aikoihin kuunneltua - kun pitää aina olla fiilistelemässä jotain uutta ja ihmeellistä. Ja maailmastahan ei uudet biisit ihan heti lopu :)

Himassa lueskelin ipanoiden simahdettua tovin mainiota Jari Parantaisen kirjaa Tuotteistaminen - Rakenna Palvelusta Tuote 10 Päivässä. Nyt kun omat liiketoimintasuunnitelmat menivät takaisin piirustuspöydälle, niin opuksesta on saanut paljon mietittävää, miten liikeideaa voisi jalostaa. Oliskohan oma tuotantoyhtiö mistään kotoisin? Perimmäisenä toiminta-ajatuksena tuottaa VAIN hyvää musiikkia :D

Samalla Spotify on soinut randomilla. Tiedän, että joidenkin musafanaatikkojen mielestä moinen toiminta on pyhäinhäväistystä, mut koska oma soittolista on paisunut parin tuhannen kilometrin pituiseksi, niin on ihan hauska antaa ohjelman arpoa biisejä. On kuitenkin jo unohtanut niitä vanhimpia poimintojaan. Tai sit huomaa dumanneensa jo jonkin levyn melko laimeaksi, kun ei ole rauhassa kuunnellut biisejä, ja sit huomaakin ett oikeastaan levy onkin aika hyvä. Goldfrappin uusimman Head First-alpparin kanssa kävi just näin. Aikaisempi tuotanto on levyhyllyssäkin, mut tätä uusinta kun ensimmäisiä kertoja kuuntelin läpi, kelasin ettei mitään kummoista diskoa. Ehkä se johtui osittain siitäkin, että edellinen Seventh Tree vain sattui olemaan niin eri planeetalta ja NIIN VITUN HYVÄ. Tällainen täyskäännös Supernature ja Black Cherry-levyjen diskopallomeininkiin tuli hieman yllätyksenä, eikä niin miellyttävänä. Mut nyt levyltä iski tajuntaan biisi Hunt ja aikas lujaa. Täytyypä kuunnella rieskaa ajatuksella ja antaa sille vielä toinen mahis.

Sit bongasin pari jo unohtunutta helmeä uudestaan! Ocean's Twelve-leffan soundtrackilta löytyvä Yellow Hammer-styge Lazy on suorastaan irstaan letkeä lounge-pala. Rieska on muiltakin osin suositeltavaa matskua, yhtä veijarimaista meininkiä kuin elokuvassakin! Toinen iloinen jälleen-kuuleminen oli Hooverphonicin biisi L'odeur Animale. Ralli löytyy tämän belgialaisen dreampop-triphopbändin levyltä The Magnificent Tree (2000). En muista enää, mistä tämän bändin spottasin, mut tunnetustihan meikäläisellä on sielussa soft spot tällaiselle eteeriselle, hieman tummanpuhuvalle trippailulle. Wikipedian mukaan bändin laulajamimmi olisi lähtenyt soolouralle...harmi.