modaalista sointujen hetteikköä

Tein jänskän havainnon: oma jazz-diggailu on lähtenyt aika pitkälti modaalisen jaskan hetteiköstä liikkelle! En ole koskaan mitenkään erityisesti opiskellut jazzin tyylisuuntia. Taisin joskus aikoinaan lukea Helsingin Sanomista artikkelin, jossa maailman parhaaksi jazz-levyksi oli arvovaltaisten makumoosesten eliitti rankannut Miles Davisin klassikon Kind Of Blue. Sen sitten kiikutin kirjastosta kotikuunteluun ja tykästyin oitis. Sen jälkeen sitten aika pitkälle randomilla valitsin jazzklassikoita kirjaston notkuvista hyllyistä - ja myöhemmin sit on paljastunut että lähestulkoon kaikki ovat jonkin asteisia modaalijaskan merkkiteoksia! Eräs josta inspiroituu aina vaan vuosi vuoden jälkeen uudestaan on Herbie Hancockin loistava trippi Maiden Voyage. Biisi taitaa olla nuotittajien painajainen: sille kun ei käsittääkseni voi oikein läimäistä sävellajia merkitseviä etumerkkejä! Tilapäisetumerkein on mentävä :D Ehkä perimmäisin syy, miksi just modaalinen ilmaisu putoaa meikikselle kuin väärä raha, taitaa olla se, että vain muutamien sointujen varassa etenevä sävellys pakottaa ajattelemaan melodisemmin. Ei voi runkata niitä ulkoaopeteltuja bebop-likkejä tiuhaan vaihtuvien sointujen perässä. Kun vähemmällä määrällä nuotteja pitäisi sanoa enemmän, siinä punnitaan skillsit ja erotellaan jyvät pakaroista :D

Jazzpianisti Robert Glasper on versioinut Radioheadin biisiä Everything In Its Right Place siinä määrin Hancockin jalanjäljissä, että on nimennyt tulkinnan Maiden Voyage/Everything In Its Right Place. Biisi löytyy tämän Houstonista ponnistavan jazzmiekkosen levyltä In My Element (2007). Vaikka kuinka yritin kuunnella korvat punaisena, en tunnistanut biisistä ainakaan kovin suoria viittauksia Herbien klassikkoon, paitsi fiilispuolella. Ensin oletin että tulkinta on eräänlainen luomuna veistelty mash-up, mut ei. Pirun kova veto kuitenkin. Dj Cam on myös julkaissut biisin nimeltä Maiden Voyage, vuonna 2006 ilmestyneen Abstract Manifesto-albumin avausraitana. Styge ei kuitenkaan ole cover, ehkä jonkinlainen homage. Rallissa on pirun hienoa fonityöskentelyä! Oma suosikki Dj Camin tuotannosta on Soulshine-levyn avaava Summer In Paris. Tämänkin rieskan poistelin joskus Anttilan TopTen-osastolta sieltä vitosen ale-laarista!

Random-surffailulla löysin myös "mielenkiintoisen" schlaagerin nimeltä Iron Maiden Voyage, bändiltä Panzerballet. Poppoo on ilmeisesti saksalainen fuusiojazz-retkue. Tuon biisin perusteella vaikuttaa ihan tutustumisen arvoiselta bändiltä. Hafta check it out!

Mut palatakseni tuohon modaalijazz-klassikkoon...biisistä löytyy myös aika helmi vokaaliversiokin! Nnenna Freelon on tulkinnut biisin samannimisellä levyllään 1998. Lätyltä löytyy myös jazz-cover folk-laulajatar Buffy Saint-Marien biisistä Until It's Time For You To Go, joka on kyllä päräyttävän groovy veto! Biisin uptempo-vamppaus imee mukaansa heti ensisekunneista lähtien...Niin ikään uusi tuttavuus itselleni, jonkin sortin acid jazz-kokoonpano, Bossa Nostra on myös versioinut biisiä melko onnistuneesti levyllään Kharmalion (2009). Kuten myös atmosfäärisemmän jazzilla maustetun electronican tuottaja Jimpster Messages From The Hub-kiekollaan (1999). Kappas, kun näinkin maukasta chillimpää matskua on päässyt ohi korvien, vaikka sentään levyn ilmestymisen aikoihin meikäläiselläkin oli vielä viidakkokuumetta. Jimpster on tunnetumpi ambienttia ja jazzia sekoittelevan junglen puolelta! Hauskan lattariversion on puolestaan leiponut biisistä Ritmo Masacote. Tico Tico! Jazzversioita biisistä löytyy kolmetoista tusinaan, joten niitä en ala sen enempää ruotimaan. Löytyy päräyttävän hyviä ja melko yhdentekeviäkin.

Mut se noista cover-versioista...Spotifyn kätköistä löytyi biisin nimellä melkoisen mielenkiintoista matskua. Ilmeisesti japanilainen bändi Quizmaster on levyttänyt biisin nimeltä Maiden Voyage levyllään The Great Buildings of Quizmaster (2009). Omalaatuista musaa! Mut hyvällä tavalla. Bändistä löytyy aika nihkeästi infoa netistä: jonkin sortin ug-rokkia Tokiosta. Biisejään sentään saa iTunesista! Levyä hieman kuunnelleena olin spottailevinani ainakin hienoisia Radiohead-vaikutteita paikoin, ja sit taas toisaalta heti perään hämmentävän imelää poppia! Eli aikas perus Japani-meininkiä siis :D...Pikaisen tutustumisen perusteella tuo levyn avausraita Maiden Voyage on kyllä tykein veto.

Japanismista tulikin mieleeni tämä!

Tähän onkin hyvä lopettaa. Vetää sanattomaksi :)