Neitsytpuristettua

Englantilaisen triphop-bändiin, Oliveen, liittyy hauska anekdootti omasta henkilökohtaisesta historiastani...You're Not Alone-biisihän oli melkoinen jytähitti (muistaakseni) Paul Oakenfoldin remiksaamana kesällä 1996. Tuona kesänä olin bilettämässä legendaarisessa lihatiski-juottolassa, ravintola Arkadiassa - frendien kesken "Arkussa". Taisin siinä imailla keskiketterää, kun kaksi sievää kottaraista liimautui samaan pöytään ja kehaisin toisen tytsylin tatuointia varsin hienoksi. Asiat etenivät siihen malliin, että kävin parketilla pyörähtämässä tsubun kanssa mm. tätä nimenomaista biisiä. En muista olinko jo itselle hommannut tuossa vaiheessa, myöhemmin ainakin kyllä, biisistä astetta paremman Roni Sizen rumpubasso-remixin, taisi muuten olla vieläpä ns. white label, jota monikin dj-judansseista mitään tietämätön frendini jaksoi olla kummissaan: vinyylissä kun oli vain valkoiset etiketit johon oli tussilla kirjoitettu biisin nimi eikä mitään muuta! Noh, anyways...kävin tuon tytön kanssa tuon illan jälkeen kerran treffeilläkin - treffeillä, jotka menivät niin perseelleen kuin treffit vain voivat mennä :D

Lähdettiin yhdessä elokuviin. Aika normaalia...

Valitsin hieman erikoisemman elokuvan, nimittäin Jim Jarmuschin parituntisen musta-valkoisen taidepläjäyksen Dead Man! Noh, olihan leffassa pääosassa Johnny Depp, mut taisin antaa itsestäni jokseenkin kummallisen vaikutelman valitsemalla tuon pätkän treffiraihnaksi :D Lopullisesti vedin maton itseni alta alkamalla kritisoida mimmin musiikkimakua leffan jälkeen...Tytsy kun oli aika vannoutunut Hurriganes-fani, enkä itse silloin voinut sietää koko bändiä. Se oli jotain niin vitun väsynyttä. Ei se vieläkään mikään lempparibändi ole, mutta joitakin biisejä pystyn jo kiljumatta kuuntelemaan sentään...Mut meikäläinenhän on aina ollut musiikkiin hieman väkevämmin suhtautuva spede :)

Moiseen nostalgia-trippailuun sorruin (taas kerran!) kun bongasin Spotifystä Oliven vanhaa hyvää matskua! Jostain kumman syystä bändin tuotanto löytyy Oliver Twizt-nimellä?!? Oliskohan moderaattoreilla käynyt pikku fiba - nimittäin tuon niminen hollantilainen dj kyl on olemassa, ja on tainnut jannu remiksata Olivenkin hittibiisejä. Noh, oli miten oli. Alunperin vuonna 1996 julkaistu Oliven debyyttilevy Extra Virgin löytyy myös uudelleenjulkaistuna 2003 vuoden versiona muutamilla bonaribiiseillä höystettynä. Tämä levy menikin itseltä silloin aikanaan vähän ohi tuota ilmeisintä hittiä lukuunottamatta. Silloin oli niin kova Drum&Bass-into päällä! Levyn avausraita Miracle on aika pirun hyvä chillipala. Laulajatar Ruth-Ann Boylen äänessä on sitä paljon puhuttua jotain.

Taas pari hyvää teknolöytyäkin, itse asiassa rakkaan vaimon bongaamia: Kai vuonna 1992 uransa aloittaneen Dan Curtinin voi laskea jo tekno-veteraaniksi? :) Itse en ole aikaisemmin heebosta kuullutkaan, mutta Discogs.comin mukaan ensimmäiset julkaisut ilmestyivät Detroit-label 33RPM:n ja belgialaisen Buzz-labelin kautta. Aika varhaisessa vaiheessa Curtin kuitenkin pisti oman Metamorphic Recordings-levymerkin pystyyn ja lasketaan yhdeksi teknon merkittävimmistä kehittäjistä. Hmm...ehkä pitäisi kaivaa tuolta kirjahyllystä muistinvirkistykseksi Simon Reynoldsin tiiliskiviopus Energy Flash, joka kartoittaa varsin kattavasti teknon syntyhistoriaa ja myöhempien vaiheiden sivupolkuja. Samaan syssyyn voisi uudelleen lukaista myös inhimillisemmän paksuisen Matthew Collinin kirjoittaman yhtä mainion opuksen Altered State: the Story of Ecstacy Culture and Acid House. Silloin back in the day kun nuo niteet ensikertaa luin, ei ollut mitään Spotifyn kaltaista mahdollisuutta tsekata niitä biisejä mistään. Niitä suurimpia teknoklassikoita toki löytyi jos jonkinmoiselta kokoelmalta ja frendeiltäkin, mut ties kuinka paljon hyvää skeidaa vain odottaa tuolla jossain pääsyä kuuleviin korviini...

Ironista sikäli, että silloin kun tekno-skene oli parhaimmassa kukoistuksessaan 90-luvun alkuvuosina, ainakin sisältönsä puolesta, itse olin vannoutunut "Tekno on paskaa!"-koulukunnan rokkipertti :D Mutta silloin luulinkin urpona, että keski-Euroopassa suollettu dance-paska olis muka ollut oikeaa teknoa! Ainoa "oikea" proto-teknobiisi jonka olin joskus kuullut taisi olla Technotronicin klassinen Pump Up The Jam. Jos olisin vahingossa jo silloin altistunut kunnon Detroit-soundille, tiedä häntä kenen joukoissa sitä nyt seisois...Kuitenkin syntikkamusa oli jo silloin lähellä sydäntä, vaikka vielä kuusikielistä itse pääasiassa rämpyttelinkin. Ekat kiipparit sain vasta vuonna -94.

Toisaalta...oma musiikillinen kehityskaari on kulkenut kasarihevistä speedmetallin kautta hippi-progeiluun, siitä jazziin ja drum&bass'iin...goa trancen ja teknon sivupoluille eksyttyäni, ja normi-trancenkin kautta koukattuani, olen päätynyt takaisin kaikenmoisten indie-tyylien kautta metallisempaan ilmaisuun. Intensiivisempi musiikkidiggailu lähti Iron Maidenin Powerslave-levystä 1984. Ei uskoisi, kun katsoo omaan levyhyllyyn ja funtsaa, millaisissa bändeissä on tullut vuosien varrella soitettua: orientaali-psykedeliaa, progea, elektrojazzia, postrock-jumitusta, huumoripunkkia, happojaskaa, postmetallia...Viimeisimmät levyt, jotka olen ostanut ovat 80-luvun sankarihevistä jo aika helvetin kaukana: Bonobon ja Massive Attackin tuoreimmat rieskat! Ehkä tällainen eri musiikkityyleissä eksyminen on ainakin rikkaampaa, henkisen pääoman kannalta ainakin - taloudenpidon kannalta näin monesta eri genrestä diggailu tarkoittaa vaan helvetinmoista rahanmenoa levyihin! :D

Nytkin on Spotifyn soittolistalla tusinoittain levyjä, jotka pitäis hommata....