Biisit Trippin' ja Kind of Red toimivat kuin junan legendaarinen vessa! Täytyypä tsekkailla josko vielä tämän kesän aikana olisivat livenä todistettavissa jossain lähiseuduilla. Näyttävät kumminkin keikkaileen ihan hyvissä mestoissa...Tällainen hyvin tehty chillout-nujazz-mikälie kyl uppoaa meikikselle. Videotakin olis näköjään tarjolla...Täytyypä tsekata saiskos tuota debyyttilevyä Fellow vielä jostain.
Videosta tuli mieleeni Radioheadin biisi Knives Out. Se mun pitikin YouTubesta yyteröidä muistinvirkistämiseksi, mut löytyikin tämä jänskä jazz-versio:
Rumpalilla on varsinaiset spagettiranteet! Muuten tää alkaa olla sitä jazzin koulukuntaa, joka ei ehkä niin hirveästi puhuttele. Liikaa nuotteja...En sit tiedä, johtuuko orastavasta keski-iästä vai korvien puutumisesta aikojen saatossa, mut yhä enemmän alkaa mieli kallistua "vähemmän on enemmän"-koulukunnan dogmeille. Muusikkopornoa jaksaa ajoittain aina hetken kerrallaan, mut esim. Mars Voltan levyjä ei jaksa kuunnella läpi. Biisi sieltä, toinen täältä vielä menee...De-Loused In The Comatorium-albumia jaksaa jopa pari-kolmekin biisiä putkeen ennen kuin korvat laukeaa :D Sit ei enää yksinkertaisesti pysty! Onhan tuo kyllä kieltämättä klassikkolevyn kriteerit täyttävä pläjäys, ja erityisesti Eriatarka-biisi on yksi hienoimpia progerypistelyjä pitkään aikaan. Mutta...Kapteeni Ä-nen laineja muistellen: "Liika mitä tahansa on liikaa..."
Kuulin taas tänään radiosta irstaanhauskan houserenkutuksen, jonka kertsi meni kutakuinkin "Sell your pussy, and bring all the cash to me, I love you baby, but I cyah remain hungry..." - sen verran jo googletin, että originaalibiisin esittäjä on Mighty Sparrow. Kyseessä oli joko tuore remix tai sit muuten vain joku jumppatukka oli sämplännyt biisiä. Kuulosti kyllä enemmän kuin paljon Armand Van Heldenin kädenjäljelle...mut kuitenkaan taida olla. Oma Helden-tietämys on jäänyt sinne esihistoriaan ja legendaariseen Tori Amos-remixiin. Tuon pimpinhustlaus-stygen hieman afrobeat-henkisen kitararämpytyksen inspiroimana täytyykin nostaa esiin pari helmeä, joita tässä aamuna eräänä fiilistelin joltain viiden pennin kokoelmalta. New Yorkilaisen house-veteraanin Dennis Ferrerin afro-renkutus Funu jää väkisinkin päähän junnaamaan. Stygessä on groovyn simppeli rumpubiitti, joka on silkkaa mustaa Afrikkaa! Toinen kokkarilta löytynyt tajunnan räjäyttävä esitys oli Ty featuring Tony Allen: The Willing. Noh, onhan rumpali Tony Allen hankkinut kannuksensa jo 60- ja 70-luvuilla Fela Kutin bändissä - yksi koko afrobeat-genren kätilöistä siis! Onpa äijä soittanut rummut mm. jokin aika sitten hehkuttamallani Sébastien Tellierin biisillä La Ritournelle. Ilmankos biisissä oli varsin verevä imu. Myös legendaarisen Serge Gainsbourgin tyttären Charlotte Gainsbourgin levyllä 5:55 Tony Allen leipoo menemään parilla raidalla - mainio rieska tuokin!
Niin...teini-iässä halusin ensisijaisesti rumpaliksi, mutta ymmärettävistä syistä mutsi ostikin sähkökitaran. Asuimme rivitalossa :) - Noh, nyt 4,5-vuotias poika haluaisi myös kovasti rumpaliksi...ja nytkin asumme rivitalossa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti