sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Möyrintää Turussa

Lauantai-ilta menikin sitten CRP:n keikalla Turun TVO:lla. Tulipa sitten sekin venue koettua esiintyjän ominaisuudessa ennenkuin mesta lakkautetaan. Baarin seinällä olikin hieno juliste aiheen tiimoilta: "Turku - Eurooppalainen Kulttuurikaupunki 2011: DIE, TVO! DIE!"

Siihen nähden että keikkaa edeltävä treenailu oli jäänyt pariin hassuun kertaan, joista viimeisimmästäkin oli jo vierähtänyt tovi, keikka sujui kohtuu hyvin. Ekassa biisissä, The End Of The World:issa, aloitin vahingossa suvantokohdassa liian aikaisin ujuttamaan junomaista pädisoundia biisiin. Sen siitä saa kun vielä ajomatkalle keikkapaikalle kuuntelee autossa oman bändin demoa ja kuulee väärin :) Vimoisessa stygessä niinikään kävi pieni lapsus, kun aloitin synaintron liian rivakassa tempossa. Muuten keikka meni kuin ns. vanhaan ihmiseen.

Illan aloittanut bändi Crib45 teki jo soundcheckissä vaikutuksen, ja poistinkin bändin levyn jo ennen ovien avaamista yleisölle. Kotimatkalla helvetillisessä lumipyryssä fiilistelinkin levyä lähes koko matkan Hyvinkäälle. Hienoa eeppistä runttausta! Keikka oli kyllä yksi tämän vuoden parhaista...noh, Cult Of Luna parisen viikkoa sitten Tavastialla on vielä vuoden #1 ja tullee pysymäänkin paalulla läpi vuoden. Mutta Cribsit kirivät kakkostilalle kyl.

TVO:lla oli neljän bändin ilta ja soittojärjestys oli: Crib45, CRP, Oddland ja Nauticus - joka oli illan järkännytkin. Kiitos siitä! Olosuhteiden pakosta oli taas heti oman vedon jälkeen lähdettävä tykittämään kotimatkalle, joten Oddlandin ja Nauticuksen vetäisyt jäivät todistamatta. Nauticuksen elokuinen keikka oli vielä hyvin muistissa, mutta soundcheckissä Oddland vaikutti kyllä varsin mainiolta progepumpulta. Täytynee korjata aukko yleissivistyksessä joskus tulevaisuudessa. Seuraavalla kimppakeikalla, ehkä.

Kotimatka olikin sitten sekin aika eeppistä menoa! Lunta pyrytti kuin sieltä esterin perseestä Perttelin liittymään asti. Kuuttakymppiä kovempaa en uskaltanut ajaa kun ei vain yksikertaisesti nähnyt puolta metriä pidemmälle. Aika ajoin yhtäkkiä sankasta pyrystä pilkotti rekan perävalot esiin - ja jos vauhtia olisi ollutkin se satakaksikymmentä niin filettähän siinä olis tullut. En muista milloin olisin viimeksi ajanut yhtä fataalissa kelissä! Välillä oli pysähdyttävä motarin penkalle putsaamaan jääkökkäreitä pyyhkijänsulista, kun se vähäinenkin näkyvyys uhkasi tyssätä kokonaan. Ett on tää Suomen talvi vaan niin vitun ehhanaa...

Ens kuussa sitten vuorossa möyriä Tampereella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti