Olen nimittäin onnistunut järjestämään itselleni musiikkiprojekteja siihen tahtiin, että kaikki kuviteltavissa oleva vapaa-aika menee niiden parissa. TMOEZ:n kanssa pitäisi alkaa näillä näpyttimillä laittamaan omia kiipparikuvioita narulle. Ricky & The Martinis (työnimi vielä!) on sekin nauhoitusten keskellä, osa kiippareista pitää vetää uusiksi kosken ole niihin 100% tyytyväinen. CRP:n kanssa pukkaa keikkaa - samoin TMOEZin :)
Sitten vielä DJ-kaverini kanssa suunnittelimme menevämme Café Mascotin lauteille, Miksei Aina Voi Olla Tiistai-klubille, tässä lähitulevaisuudessa. Tunnin setistä on "valmiina" yksi dubahtava bassline ja pari jazzahtavaa sointukiertoa :D
Sitten on vielä toi vitun studion pykääminen. Sain vihdoinkin sen Apextonesta tilaamani workstationin kasattua. Ja tottakai, kun halpiskrääsään sortuu, kasailu ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa...ruuvit olivat luokatonta paskaa, reiät ei ihan osuneet kohdilleen ja muutenkin aika säästeliäästi oli kiinnityksiä. Pakko vielä modailla ja vahvistella sieltä täältä. Ei muuten oikein tohdi lätkäistä Genelecin monitoreja, paria TFT-näyttöä yms. tyyriimmän puoleista musagearia notkumaan tasoille. Pöytälevykin on niin ohut että voin helposti kuvitella hieman painavamman mikserivahvistimen tulevan siitä läpi. Noh, eihän se maksanut rahteineen ja tulleineen kuin rapiat kolme hunttia. Ei sillä hintaa saa Sotkasta tai Ikeasta kuin vanerisen yöpöydän.
Pöydän ja sen mukana tulleen erillisen 24-unitin räkin kanssa tuli vielä sellainenkin probis, että tuo meidän Mämmilä-Kolhoosin treenis/studiotila kävi nyt sitten yhtäkkiä pieneksi. Mun käytössä on n. 50 neliön tilasta 1/4 ja se ei nyt oikein tahdo enää riittää :)
Onhan siellä tuota musiikkiteknologista roipetta: studiopöytä ja sen räkki, mikseriräkki, 3-tasoinen syntikkaständi täynnä kiippareita, yks vanha 2-tie kaiutin 70-luvulta, rumpukoneständi, muutama lihalaatikollinen piuhaa yms. pikkusälää ja sit olis vielä 2-tasokiippariständi ja tuolikin pitäisi jostain sinne dyykata...12 neliötä on hyödynnetty aika kattavasti.
Harkitsin jo puoli sekuntia, jos pistäisi jotain musagearia myyntiin...mutta sitten tulin taas järkiini. Onhan noita vempuloita, joita ei juuri tule käytettyä - mutta sitten joskus kun niitä ehkä haluis käyttää johonkin EIKÄ niitä enää ole, vituttaa ankarasti. Nimimerkillä: KOKENUT.
Joskus 2004 ostin Keravan Intro-Musicista Rhodesin sähköpianon, sen suitcase-mallin. Pari vuotta sillä soittelin orastavalla soittotaidolla. Sit kun muutin pieneen yksiöön Vallilaan, soitin toimi lähinnä pöytänä. Bänditouhut olivat silloin vähän kortilla. Sitten mukamas "tarpeettomana" ja tietty osin myös rahapulassa möin vehkeen pois, muka hyvällä hinnalla. Sainhan mä siitä kyllä omani pois ja melkein saman verran vielä lisäks, mutta nykyäänhän nuo soitinvanhukset alkavat olla jo ihan toisenlaisissa hinnoissa. Saa melkein maksaa euroissa saman mitä itse maksoin markoissa. Eipä silti, ei mulla olis mitään mestaa säilyttää moista. Eikä kiinnostais kyl sen enempää keikoillekaan roudata. Mut olishan tuossa vintage-pimputtimessa SOUNDI! Ja tietysti se jäykähkö soittotatsi ja rajaton polyfonia.
Ja katu-uskottavuutta ihan eri malliin kun näissä Nord Electroissa :)
Sitku tulee se lottovoitto...
Heh heh.
Jos tulis, veikkaan että lähtis tää GAS ihan käsistä. (GAS = Gear Acquiring Syndrome) Täytyykin kaivaa tähän yks valaiseva linkki:
Jampalla on suhteellisen hilpeä määrä vanhaa analogiaa mökissään! Tuollaiseksihan se eittämättä lipeäisi jos ei rahanpuute rajoittaisi gearin hamstraamista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti