Auringonvaloa

Aamulla kun lastasin ipanat autoon siinä varttia vaille seitsemän, oli elohopea kivunnut mittarissa jo reiluun viiteentoista! Auringonvalo ja lämpö tekee ihmeitä sielulle...vara-duuniauton ghettoblasteriin oli viritetty kanavaksi YleX, jote en normaalisti kuuntele. En jaksanut alkaa virittelemään muitakaan kanavia - kohtahan jo saisin oman duunikiesin alle. Onneksi en vaihtanut kanavaa! Lempattuani tenavat tarhaan matkalla töihin nimittäin eetteriin soljui tuoretta poppia Ruotsista, ja länsinaapurihan hyvän popin tekemisen osaa. Biisi oli Salem Al Fakirin Keep On Walking. Välillä kun jo meinaa mennä usko ihmiskuntaan kaikenmaailman Idols- ja X-Factor-skabojen vuoksi niin on lohdullista kuulla jotain näinkin hienoa! Kappalehan on silkkaa mainstream-poppia mutta niin pieteetillä tehty, ettei mieleen ihan heti tule toista lähimenneisyydestä. Vaimo oli tätäkin jamppaa kyllä Spotifystä aiemmin soittanut Me Naiset-lehden vinkistä, mutta biisi oli toinen eikä oikein puhutellut silloisessa mielentilassa. Biisin soitua oli kyllä pakko vaihtaa Bassoradion taajuudelle, ettei hyvä fiilis olisi vallan tärveltynyt altistumalla jollekin geneeriselle popkuonalle jota nuorisokanava YleX voittopuolisesti radioaalloille suoltaa.

Nykyisellään kuuntelen pääasiassa Bassoradiota, satunnaisesti Radio Helsinkiä. Kummankin kanavan kuuntelemisessa on riskinä eksponentiaalisesti käsiin räjähtävä rahanmeno: uusiin levyhankintoihin! :) Viime aikoina elektronisempi soundimaailma on taas pitkähkön tauon jälkeen poreillut tajuntaan paremmin. Liekö seurausta noista parista remix-kilpailusta joihin on tullut otettua osaa, vai ihan orastavan keski-iänkriisin aiheuttamaa nostalgiatrippailua...Juutuubista on viime aikoina tullut yyteröityä lähinnä 90-luvun lopun elektronisemman musiikin klassikoita, niitä biisejä joita silloin nuorna miesnä tuli Fredan Spinefarmista 12"-vinyyleinä hamstrattua ja Sub Zero-alkoholijuoman voimalla biletettyä "Kynällä". Kai sitä alkaa jo samaistumaan niihin sohvalla chillaileviin vanhoihin pieruihin jotka kaihoten muistelevat menneitä, kuten elokuvassa Human Traffic vanhat reivaajat jotka haikailevat vuoteen -92! :D Omat "konemusiikki"-lempparit taitavat enimmäkseen ajoittua vuosiin 1994-1996. Pari schlaageria oli silloin ylitse muiden:

Robert Miles: Children

Josh Wink: Higher State Of Consciousness

Nämä oli niitä todellisia floor-fillereitä. Taisi samoihin aikoihin osua vielä nämäkin:

Olive: You're Not Alone (Paul Oakenfold Remix)

Crystal Waters: Gypsy Woman

Those good ol' days...joo, taidan asetella "Vanha Pieru"-lippiksen päähäni ja poistua takavasemmalle...sitä ennen kuitennii vielä hehkutan kuinka ihQ-raksu-keksintö tuo Spotify on! Olen tässä jo vuoden-pari etsinyt jostain The Abstract Truth-nimisen acid jazz-bändin Get Another Plan-EP:tä. Henkilökohtainen tatskasuunnittelijani, Jude, biisiä joskus back in the day soitti - ja muistan nähneeni biisin monellakin happojatsikokoelmalla Spinefarmin vinyylilaareissa ilmestymisaikanaan (Niih, miksen ostanut?!? Miksen?!?). Olin jo luopunut toivosta, kunnes tänään hiffasin etsiä Spotifystä - ja sieltähän se! Nyt pääsee fiilistelemään kunnolla! Happoa! Jazzia! Nostalgiaa!