MusikTek

Viikonloppuna tuli perheen kanssa piipahdettua tuolla Hyvinkään Prismassa. Ihan normisettiä...Hämmästyin tosin melkoisesti kun spottasin lehtihyllyssä tuoreen MusicTech-numeron! Että täällä periferiassakin on katsottu aiheelliseksi pitää moista marginaalijulkaisua tarjolla! Sillä aikaa kun ipanat peuhasivat leluosastolla, selailin läpärettä - ja pakkohan se oli ostaa: Toukokuun numerossa on 7 sivun juttu otsakkeella Track Building, jossa jo pikaisella silmäyksellä näytti olevan ihan relevantteja tippejä biisientuottamiseen. Artikkelin on rustannut hiphop/dubstep/funk-tuottaja Hollin Jones. Jos ei musateknologisesta tursusta sit muuta hyötyä oliskaan, niin ainakin voi päivittää hieman omaa englanninkielen musanörttisanastoa :)

Heti artikkelin ensimmäisellä sivulla osui silmiini itselle uusi termi middle eight, jonka päättelin tarkoittavan 8 tahdin suvantoa biisin keskivaiheilla, vanhan liiton puheessa siis C-osaa. Biisit kun tuppaavat ainakin mainstream-popin puolella seuraamaan tiukkaa kaavaa: intro, verse, chorus ja sit vielä se pakollinen suvanto: middle eight. Sääntöjä rikkovia poikkeuksia tietysti on popmusiikin kentällä enemmän kuin 13 tusinassa, mut tuolla hittikaavalla on helppo lähteä liikkeelle. Rakenteensa puolesta aika veikeä tuttavuus on artikkelin vinkkaama biisi Dominoes, jonka esittää The Big Pink. Nopeasti kuunneltuna koko biisi tuntuisi olevan pelkkää A-osaa, hieman samalla tavalla kuin Princen vanha hitti Money Don't Matter 2Nite, Diamonds & Pearls-levyltä. Tuo The New Power Generation-bändin kanssa leivottu slovarihitti vieläpä soljuu eteenpäin koko lähes viidenminuutin kestonsa pelkästään 3 soinnun voimalla! Ja onhan näitä muitakin megalomaaniseen suosioon ponkaisseita bändejä, jotka suorastaan pilkkaavat vanhoja biisirakenteiden konventioita omassa tuotannossaan. Äkkiseltään nyt ainakin tulee mieleen Radiohead. Elektronisemman ilmaisun puolella rakenteet ovat jo lähtökohtaisesti aivan toisenlaisia kuin tuo perinteinen popkaava, ja niitäkin ovat menestyksekkäästi rikkoneet suorastaan anarkistisiin sfääreihin mm. Aphex Twin, Autechre ja Squarepusher.

Ihan mielenkiintoinen juttu, vaikkakin vain pintapuolinen raapaisu aiheeseen. Kilokaupalla onkin jo tullut luettua kaikenmaailman kirjallisuutta aiheesta. Näitä seuraavia voin suositella varauksetta kaikille studiotyöskentelystä kiinnostuneille:

Lorne Bregitzer: Secrets Of Recording - Professional Tips, Tools & Techniques

Keith Hatschek: The Golden Moment - Recording Secrets From The Pros

Norbert Pawera: Practical Recording 1 - Microphones

Paul White: Recording And Production Techniques

Bob Katz: Mastering Audio - The Art And The Science

Michael Paul Stavrou: Mixing With Your Mind

Roey Izhaki: Mixing Audio - Concepts, Practices And Tools

Focal Press-kustantamo on noista useammankin erittäin hyödyllisen opuksen takana. Kaikki muut kirjat pitäisi olla helposti löydettävissä suomalaisista kirjakaupoista, itse olen tilannut valtaosan noista kirjoista Bookplus.fi-nettikaupasta. Ainoastaan tuo Mixing With Your Mind-nide täytyy tilata suoraan kustantajalta Australiasta.

Mitä omaan musantekemiseen tulee, niin muutamia muitakin hemmetin hyödyllisiä tiiliskiviä on tullut kahlattua läpi. Näitäkin voin suositella lämmöllä:

Ron Miller: Modal Jazz Composition & Harmony (ADVANCE MUSIC, 1996)

- ostin aikoinaan 90-luvun lopulla Kaisaniemen F-Musiikista. Nykyisestä saatavuudesta ei ole mitään haisua, opushan on jo melko vanha. Soinnutuksen teoriaa olin jo ennestään itseopiskellut Salmenhaaran Sointuanalyysi-kirjan verran, joten modaalisoinnutuksen juju aukeni helposti. Ihan nyypälle voi olla melko hepreaa. Tuolloin olin soittanut kiippareita vasta muutaman vuoden, joten harmoniselle ajattelulle kirja oli varsin tajuntaa laajentava kokemus.

Mark Levine: The Jazz Theory Book (SHER MUSIC, 1995)

- Teoriaopusten klassikko, jota saanee edelleen helposti joka paikasta. Itse hommasin pari-kolme vuotta sitten, ja lukeminen on edelleen vaiheessa :) Sen verran järeä tiiliskivi on kyseessä: yli 500 sivua tiukkaa asbaa! Saman hepun The Jazz Piano Book (SHER MUSIC, 1989) on myös kirjahyllyssä, senkin kahlaaminen vielä kesken vaikkei siinä sentään ole kuin about 300 sivua :) Tätäkin klassikkoa löytyy helposti. Jos jazz kiinnostaa, eikä jaksa konservatorioon lähteä sitä opiskelemaan, niin näistä järkäleistä saa eväitä kotitarpeisiin.

Roger Kain: The Complete Vocal Workout (SANCTUARY PUBLISHING, 2003)

- enhän mä mikään laulaja ole, mutta huutamista ja karjumista on tullut treenattua jonkin verran omatoimisesti. Hommasin tämän A Step-by-Step Guide To Tough Vocals-opuksen sillä taka-ajatuksella, että alkaisi treenaamaan rääkymistä yms. äänenrääkkäystä ns. oikein. Jonkin verran olen jo opuksen oppeihin paneutunut mukana tulleiden CD-levyjen kanssa. Oikein mainio opas! Vielä pitäisi hommata Melissa Crossin joka puolelta kehuja saaneet The Zen Of Screaming-DVD:t. Eihän sitä tiedä, vaikka siinä sivussa opettelisi ihan oikeasti laulamaankin...

Se vain sylettää, että kaikki mielenkiintoiset kirjat maksavat aina maltaita. Musiikkiteknologisiin niteisiin on meikäläinenkin tässä muutaman viime vuoden aikana saanut tärvättyä useamman sata eugenia, loppusumma varmaan jo tuhannen euron pahemmalla puolella :D Pelkästään Pro Tools-opuksia on hyllyssä metritolkulla...