Esimerkiksi Dj Foodin downtempo-klassikossa The Crow on erittäin hienot synastringit, versiossa joka on Ninja Tunen Funkungfusion-kokoelmalla. Kaleidoscope-albumilla olevassa versiossa sama sointukierto vibrafonilla. Mainio paradigma-esimerkki siitä, miten instrumentaatiolla voi muuttaa biisin luonnetta. Tuo kokoelmaversio voisi olla jonkin draamaelokuvan loppumusiikkia, albumiversiossa puolestaan on savuisempi jazztunnelma.
Erittäin hienoja jousisovituksia löytyy myös 4Heron klassikolta Two Pages ja tuoreelta kotimaiselta artistilta, Yonalta, tämän debyyttilevyllä Pilvet Liikkuu, Minä En (Timmion Records). Jokin aika sitten Basso-lehdessä Yona valotti mielenkiintoisessa haastiksessa hieman tekemisiään, olisko ollut viime vuoden puolella. Nimi korvan taa. Tietenkään jousiarreista avautuessaan ei sovi unohtaa Björkin Homogenic-albumia, saati sitten Portisheadin hienoa Roseland-livetaltiointia. Eräänlainen jousiklassikko on myös triphop-bändin Lamb:in biisi Gorecki. Biisi onkin saanut inspiraationsa puolalaisen klasarisäveltäjä Henryk Goreckin teoksesta Third Symphony: The Symphony of Sorrowful Songs.
Taitaa mennä tovi ennen kuin samanlaisiin sfääreihin kipuavia jousikuvioita osaa itse loihtia, mut kunhan tuon opuksen olen saanut kahlattua läpi niin ehkä sit? Pitäisi vielä pistää kirjaan oleellisesti kuuluva 8 CD:n boksi tilaukseen - levyiltä vois kuunnella kirjan KAIKKI nuottiesimerkit. Sit vain Miroslav Philharmonik-softa koneeseen ja sinfonian sävellys aluille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti