bassolinjoja

Tänään kuuntelin vanhojen hyvien aikojen muisteloimiseksi Dj Foodin mainiota Refried Food-kokkaria. Olinkin jo unohtanut miten paljon Dark Lady-biisin Skint Remixin bassopulputus kuulostaa Musen ehkä parhaimman biisin, Hysterian, bassokuviolta. Pitäisi ihan piruuttaan plokata ne molemmat ja tsiigata kuinka uniksessa ne menee.

En tiedä miksi biisein basso-osasto jotenkin puhuttelee meikäläistä...johtuisko siitä, että itsekin olen nelikielisen varressa muutaman vuoden notkunut surullisen kuuluisan sikaprogebändin, Rytkeen, miesvahvuudessa. Liityin bändiin kun pyydettiin ja pari vuotta hölmöiltiin ennen kuin laitettiin pillit pussiin. Pari omakustannesinkkua duunattiin: Unohda Kaikki ja Lahjattomat Lapset. Rakkaita muistoja ja omassa lajissaan ihan kelpo biisejä. Kuten bändin primus motor Turpeinen liittyessäni jo varoitti: "Musiikki on vain yksi osa tätä bändiä" - ja kuten suomirockin historiikeistakin voi asianlaidan tarkistaa, näin se tosiaan taisi olla! :D Vaikka musa olikin voittopuolisesti punkkia, oli keikkaseteissä melkein aina yksi basson kannalta helvetillisen kinkkinen biisi, Naurettava Duuni. Bändin edellinen basisti oli kehittänyt biisiin hieman Jaco Pastorius-henkisen groovyn basslinen jota oli kohtuu v-mäinen soittaa, varsinkin niiden 8 bissen jälkeen. Biisi on julkaistu Metalliliiton (ei sen radio-ohjelman) kustantamalla Täyttä Terästä: Uusia lauluja työstä-kokoelmalla (2004). Tässä levytetyssä versiossa tosin bassokuviossa on syistä ja toisista hieman oikaistu, liveversiossa oli jazzfunk-kertoimet pari potenssia korkeammat. Tässä julkaistussa versiossa tosin on rumpalin kompuroima trumpettisoolo, joka on melko pittoreski.

Bassotaiteilijan uraa tein hetken myös Musta Perhonen-yhtyeessä. Bändin kuitenkin hajosi pääasiallisen biisintekijän poismenoon. Lepää rauhassa Pekka Koskenkanto.

Basso vain on pirun nasta soitin - varsinkin kun osais vielä soittaakin sitä!

Tuolta Refried Food-lätyltä löytyy myös Squarepusherin remix, jota olenkin jo hehkuttanut. Ei siitä sen enempiä, mut tuon taiteilijanimen taakse kätkeytyvän Tom Jenkinsonin bassottelua ei voi kuin äimistellä Feed Me Weird Things-levyltä löytyvässä IDM-klassikossa Squarepusher Theme. Aivan kipeetä matskua! Toisinaan tuli levyn ostettuani mietittyä, mistä ihmeestä jamppa on saanut idean tehdä biisejä, joissa rumpukone soittaa koko ajan jazzsooloa ja hemmo itse leipoo luomuna päälle fuusiojazz-kuvioita...jossain haastiksessa hämärästi muistelisin, että kuvio taisi mennä yksinkertaisesti: jazzbasistin alku sekosi Amen-breikkiin ja Aphex Twin-henkiseen ADHD-elektroon. Tiedä sitten...

Silti:

Ehkä pornoimmat basslinet ikinä olen kuullut Järvenpään Puistoblues-konsertissa, olisko ollut vuonna -92, kun The Dirty Dozen Brass Band veivasi. Ja ne funkyt bassolinjat tulivat tuubasta!