Funk & Fusion

Spotifystä, tuosta mediakonglomeraattien omasta pienestä piratebay'stä löytyi ehta nippu tiukkaa fuusiojazz-rumpubassoa...vai mitä helkutin drill&bass-osastoa lieneekään.

The Clifford Gilberto Rhythm Combination nimiseltä, hieman tekotaiteellisesti nimetyltä kummajaiselta spottasin levyn nimeltä I Was Young And I Needed The Money. (Levy puolestaan on yksi parhaiten nimettyjä ever...) Lätyskä on silkkaa fuusiojazz-eksploitaatiota! Mut kiekko on sen verran pieteetillä tehty, ettei voi kuin vaimolta salaa käydä sitä tämän tästä kuuntelemassa - hieman samaan tapaan kuin aviomiehet pruukaavat vierailla aikuisviihdesivustoilla :) Jotain irstasta, suoraan primitiivisiin vaistoihin vetoavaa levyn musiikissa on. Nimibiisin lisäksi tehorotaatiossa on pyörinyt A Different Forest (Timber Mix). Kuten Frank Zappa-vainaa tapasi sanoa: "Jazz ei ole kuollut, se vaan haisee kummalliselta..." Levyn on julkaissut, ylläri-pylläri, Ninja Tune-label vuonna 1998. Artistin bongasin alunperin Ninja Tune-kokoelmalta Funkungfusion (1998). TCGRC:n lisäksi pakko hehkuttaa kokkarilta Omniumin rikotulla biitillä eteenpäin nykivää stygeä Extua Textua, jonka walkin' bass lähtee kahden ja puolen minsan kohdilla sellaiseen grooveen että heikompia jo hirvittää! Vaimolle propsit tämän levyn bongaamisesta! >

Onhan se tullut jo todettua sen miljoona kertaa, että edellämainitun levymerkin katalogista voi ostaa sokkona levyn kuin levyn, ikinä ei ole tarvinnut pettyä! Labelin artistirosterissa on pelkästään kovia nimiä. TJEU:

NINJA TUNE

Tulevana viikonloppuna olis Kaisaniemessä Maailma Kylässä-festarit. Harmi, että lauantai menee duunissa ja sunnuntaina on Carved In Ashes-bändini viimeiset kiipparinauhoitukset. Spotifystä on tullut fiilisteltyä festareiden soittolistaa - ehkä yks parhaita innovaatioita mitä nettijukeboksin koodaajat ovat keksineet! Viime vuonnakin Flow-festari meni sivu suun, mut sentään pystyi kuuntelemaan kaikkien esiintyjien musaa omalta koneelta. Tänä vuonna olis tarkoitus mennä - jo pelkästään senkin takia, että Ulverin taannoinen Nosturin keikka jäi välistä (samana iltana olin Tavastialla fiilistelemässä Cult Of Lunaa, eikä vanha enää jaksa kahta bändiä työpäivän päälle samana iltana...). Kaisaniemen festariohjelmasta olen tykästynyt eritoten folktronica-bändiin nimeltä Valravn. Yhtye sekoittaa näkemyksellisesti perinteisiä kansanmusiikkisoittimia ja elektronista äänimaisemaa. Laulaja Anna Katrin Egilstrodin äänessä on paikoitellen samanlaista klangia kuin Björkin ilmaisussa, enkä tämän islantilaiskeijun die hard-fanina voi olla diggaamatta myös Valravnin jylhiä, tummissa vesissä soljuvia sävelmaisemia. Viime vuonna ilmestyneen Koder på Snor-albumin nimiraita on TODELLA eeppinen sukellus jonnekin vuonojen taa. Tämän bändin haluaisin kyllä todellakin nähdä livenä! Tuosta biisistä kun menee kananlihalle pelkästään jo tietsikan linnunpönttökajareista kuunneltuna...miten syvältä biisin intensiteetti kourisi kunnon PA:sta tuutattuna!?! Vaikken lyriikoista ymmärrä sanaakaan, biisi kertoo pään sisälle tarinan.

Nimi Valravn tulee tanskalaisesta kansantarustosta. Kun korpit syövät taistelukentällä ruumiita, ne muuttuvat yliluonnollisiksi muodonmuuttajiksi. Syötyään lapsen sydämen ne voivat muuttua ritareiksi: puoliksi korpin ja puoliksi suden hahmossa! Ilmankos bändin ilmaisussa olinkin aistivinani hengenheimolaisuutta norjalaisen Ulverin ("Sudet") kanssa, erityisesti myöhemmän elektronisemman tuotannon! Koska tätä entistä black metal-bändiä niin kovasti eri foorumeilla kehuttiin, pakkohan sen edesottamukset oli tarkistaa ja onneks niin: albumit Perdition City (2000) ja Blood Inside (2005) ovat klassikkokamaa! Jälkimmäiseltä löytyvä Blinded By Blood on suorastaan harras eepos:

Fanivideo, varsin hienosti tehty!

Jos sais sumplittua omat bisnekset siihen malliin, että nämä kaksi bändiä näkisi livenä, vieläpä samana vuonna, niin eipä tälle vuodelle enää muita keikkoja sitten tarttiskaan yyteröidä!