Kupillinen höyryävän kuumaa mustaa kahvia ja aistit avaavaa blast beattia. Eiköhän se siitä. Sit kun oon saanut simmulit auki, voin vaihtaa hieman chillimpään. En tiedä, pitäisikö The Red Chord luokitella muusikkopornoksi vai huumorimusiikiksi. Rumpali tikkaa kuin pillastunut Singer-ompelukone! Jotain viehkosti koukuttavaa tuossa biisissä kuitenkin on, vaikken oikeastaan kuuntele juurikaan tuollaista teknisemmän laidan döödistä. Olen enemmänkin tunnelmoivan hippimetallin ystävä. Autiolle saarelle ottaisin mukaan Opethin tuotannosta levyn Blackwater Park - vaikka bändin hippikertoimet nousivatkin potenssiin vasta kosketinsoittaja Per Wibergin astuttua virallisesti remmiin levyllä Ghost Reveries.
Näin bändin livenä Ruisrockissa 2006 - ja erityisesti jäi mieleen Mikael Åkerfeldtin huulenheitto. Yksi maailman parhaista örisijöistä taisi olla kesäflunssan kourissa ja honotti dedä duggeessa jotain sen suuntaista että "We don't cancel gigs for being sick. We only cancel gigs if we don't get enough money." Bändin back-katalogista pitäis vielä hommata hyllyyn pari julkaisua: Candlelight Years-boksi, Still Life-albumi (josta näköjään sais jo remasteroidun versionkin!) ja live-DVD The Roundhouse Tapes.
Liekö planeetat olleet eilen suotuisissa asennoissa, mut Bassoradion taajudelta kuulin eilen toinen toistaan parempia biisejä kuin liukuhihnalta. Angelique Kidjo on päivittänyt vanhan Curtis Mayfield-klassikon Move On Up. Biisissä on varsin buenot afrobeat-kertoimet. Mukana on feattaamassa myös Bono (?!?) ja John Legend. Kidjo taisi ensimäisen kerran tehdä positiivisen vaikutuksen Agolo-hitillään joskus back in the day (1994?). Serkkupojan suosituksesta tuli myös aikanaan tsekattua Kidjon bändi Pili Pili, toimivaa skeidaa sekin, mitä-lie afrojazzia...
Kuulin myös varsin mainion remixin Adelen biisistä Hometown Glory. Tuota nimenomaista uudisrakenneltua versiota en juutuubista löytänyt, mutta lohdutukseksi voin sentään kuunnella originaalia Spotifystä. Taas meni uusi nimi korvan taakse...eli kun liksapäivä koittaa, menee taas satasia levykaupan sedän kassaan! :) Näitä sielukkaan soundin omistavia nu soul-mitälie-laulajattaria ilmaantuu näköjään kuin sieniä sateella. Ja kun meikäläisen sielussa sattuu olemaan heikko kohta, niin ei voi muuta kuin diggailla kympillä.
Pari muutakin mainiota rallia osui tuohon heikkoon kohtaan: ensimmäisenä Major Lazerin tiukka, Totosti nimetty twang-kitaralla eteenpäin rullaava Hold The Line. Styge on julkaistu viime vuonna albumilla Guns Don't Kill People...Lazers Do. Hauskasti väännetty Goldie Lookin' Chain-hepun huumoriräppilevyn nimestä jonkin vuoden takaa. Kuulokuvan perusteella taitaa Majuri Laaserin takana salanimellä hääriä ainakin kotimainen Paleface?
Vibrate like Nokia...
Toinen vaahtokarkin pehmeä earcandy taisi olla Lost Koosin biisistä Helsinkiin väännetty hiphouseremix: hauskat läpät ja synasoundi, josta voisi antaa pois vaikka toisen nyyttinsä!
Noh, nyt kun alkaa silmät jo aueta, täytynee silpaista eväsleivät plakkariin ja suunnistaa sorvia kohti. Working Hard For The Money....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti