Jostain kumman syystä biisistä kirposi mieleen pari lainia T.S.Eliotin runoa Animula. Joskus lukioaikoina, kun tuli lähinnä lintsattua koulusta ja notkuttua kirjastossa tai kahviloissa lueskelemassa jotain kiinnostavampaa, tutustuin tämänkin hepun tuotantoon. Tuolloin nuorna miesnä tuli harrastettua lontooksi suollettua lyriikkaa itsekin, biisinkirjoitusmielessä, joten inspiraatiota tuli imettyä kaikesta mahdollisesta. Nuo säkeet siis:
"The pain of living and the drug of dreams
Curl up the small soul in the windowseat"
Se lienee ihan yleismaailmallinen ilmiö, että kaksi biisiä sulautuu mielessä korvamadoksi...mut näköjään näinkin voi käydä että biisi ja runokin törmäävät aivokuoressa yhteen :) Veikeitä assosiaatioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti