Sen verran tässä oon ehtinyt jo biisiä työstää, että orkkiksen kertsistä nappasin kitarakuvion josta muokkasin basslinen. Alesis IONista sattui vieläpä löytymään ihan tehtaan preseteistä aivan helvetin hyvä oldskool-teknahtava bassosoundi. En tiiä, mikä lie intuitio iski päälle - mut ihan sattumalta kokeilin basslinen jylpyttäessä soitella siihen päälle Nord Electron pianosoundilla neljän soinnun jazzkiertoa ja sehän toimi kuin junan vessa. Onhan noita törkeän hyviä "jazz-tekno" biisejä tehty ennenkin...enskana tulee mieleen ainakin eräskin Alessandro Pintusin biisi: Strangiu. Vaikkei stygessä nyt ihan perinteinen II-V-kierto olekaan niin fiilis on kyllä aika chillin jazz, voisi olla ihan hyvin joku Miles Davisin elektroninen kokeilu.
Jotain tämän tyylistä fiilistä lähdin hakemaan tuohon remix-visioonikin. Hiukan tiukemmalla tempolla ja jazz-kertoimilla. Soppaan kun sekoittelee sopivissa suhteissa murolle vedettyä Rhodesia ringmodulaattorin läpi, vanhan liiton tekno-stringejä ja muuta synapulputusta, ehkä koukuksi jodlingit jonkun filsun läpi, vähän LFO-pädejä ja sen sellaista. Ja se on siinä.
Eipä näissä remix-kilpailuissa voitolla ja mahdollisilla palkinnoilla ole paskankaan väliä. Kunhan saa hyvän biisin aikaiseksi. Kun on tiukka deadline, tulee valmistakin tehtyä. Omien biisien kanssa tuppaa jäädä touhu aina puolitiehen. Huomenna yrittäjäkurssin jälkeen täytyykin pakata kiipparit autoon ja huristaa Kallioon frendin studiolle pistämään idikset narulle. Oma kotistudio kun on edelleen telakalla: emolevy menee äänitysPC:stä vaihtoon ja samalla pitää hommata uudet muistikammat. Varalla pitäisi hommata lisäksi toinen polttava DVD-asema ja vanhojen sämplekirjastojen käyttöönottoa varten korppuasemakin. Jos kuus hunttia riittää niin hyvä. Eihän tässä muuta probista kuin krooninen rahapula :D
EDIT 16052010
Nonnih. Nyt on sitten yrittäjäkurssilla viimein päästy kannattavuuslaskelmiin ja budjetointeihin. Alkaa näyttää yhä enemmän siltä, että sivutoimisessa yrittäjyydessä on helvetin vähän järkeä. Se on ikäänkuin harrastamista y-tunnuksella. Verottaja kiittää...Siitä ilosta että saisi ehkä sen tonnin tai parin musavehkeen ALVit vähentää verotuksessa niin sais sitten maksaa karvaisempaa veroprosenttia päiväduunistaankin. Joo, ei kiitti. Katsellahan sit syssymmällä...jos katsellaan.
Kokopäiväiseen äänitysstudio-bisnekseen ei ole eväitä just nyt lähteä. Järvenpäästä olis kyllä tarjolla aivan helmi toimitila - mut tiedä sitten, mitä naapurifirmat diggais jos siellä alkais pitää infernaalista meteliä. Lottovoittoa odotellessa...
Eilisestä jäi sentään hyvä maku suuhun, koska frendin kanssa saatiin väännettyä reilussa 3 tunnissa lähes kaikki tarpeelliset komponentit siihen Disco Ensemblen remiksiin. Siit todellakin tulee vitun eeppinen teknojumitus. Bassosoundi vaihtuikin sitten IONista johonkin VST-murinaan, midi-teknisistä syistä, ja VST soundasikin sen verran paremmalle että sai jäädä. Jazz-pianokin vaihtui lennosta jazz-rhodesiksi. Alkuperäisistä idiksistä tais jäädä vain pari soundia: intron avaruuskuvio (IONin "Ripley"-preset, osuvasti) ja sit pirun hyvänkuuloinen, hieman oberheim-henkinen smoothiakin smoothimpi pädi - niin ja tietty oldskool-hengessä vanha kunnon house-stringit! Alkuperäisen biisin sämplet kun eivät sattuneista syistä olleet käytössä, niin biisi lähti kyl elämään ihan omaa elämäänsä - ja saa nähdä saako niitä jodlauksia ynnättyä enää stygeen mitenkään järkevästi :D
Jos ei saa, niin tulipahan väännettyä muuten vaan ihan helvetin hyvä biisi!
Vaikka biisi kupliikin hieman raskaammin niin siinä tehdessä tuli parikin kertaa fläsäreitä vanhoihin klassikoihin. Kuten esim.
...ja sit stringisoundista tuli väkisinkin mieleen:
Ehdottomia klassikoita molemmat! Stellan suhteen olen itse ollut suht myöhäisherännäinen: olisko ollut joskus vuonna -96 kun ensimmäisen kerran kuulin koko biisin. Konemusiikki-innostus oli alkanut vasta vuoden -95 aikana kun Goldien Inner City Life iski kuin miljoona volttia. Serkkupoika (Dj Lyon) soitteli vinyyliltä Stellaa, niihin aikoihin kun Epic House taisi olla nosteessa. Itse tuli silloin hengattua lähinnä Eerikinkadun "heteroystävällisessä" vähemmistöbaarissa, Stonewallissa, torstai-iltaisin kun Dj Alimo soitteli junglea. Ihme kyllä, vain kerran joku kikkaratukkainen puppeli pyysi kotiinsa kuuntelemaan levyjä. En lähtenyt. Silloin en ollut lämmennyt teknompaan soundiin, vielä. My Bad. Ihan vitun tiukka biisi.
Aztec Mysticin klassikkoon omat nostalgiat liittyvät lähinnä siksi, että taisin kuulla biisin ensimmäisen kerran Helsingin Tokoinrannassa sijaitsevan kahvilan, Piritan, sunnuntaiklubilla kesällä 2000. Siellä tapasin nykyisen vaimoni - voi olla että juuri samana iltana. Ei pysty ihan niin tarkasti muistamaan. Sen muistan, että biisin soitti Dj Orkidea setissään - ja olisko ollut samassa setissä pari muutakin sen ajan "hittiä":
Tapsa soitti biisiä vähän ripeämmällä sykkeellä, jolloin se toimi vielä paremmin! Styge on silkkaa jynkkyä! Neljän ja puolen minsan kohdilla alkavat voksut saa ihon kananlihalle - vieläkin. *Nostalgiaa!*
Ja sit vielä:
...Summer of Love 2000. Mut se nostalgiasta. Pirun kovia biisejä. Tuosta Mobyn biisistä on Torsti-poika vääntänyt pidemmänkin remixin, joka on miljoona kertaa parempi. Sitä vain ei netistä löytynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti