Pussaa mun jazzia!

Muusikoiden.netistä bongailin eilen gaziljoonittain tärppejä elektronisemman ja kokeilevamman jazzin ja hiphopin kentältä. Onneks on Spotify! Miten sitä onkaan ennen vanhaan pärjätty?!? Ennen kuin alan ruotia näitä mahtavia löytöjä, on pakko hehkuttaa biisiä, jonka videon MTV valitsi vuoden parhaaksi 2005. Kuulin eilen Radio Helgingin taajuudelta Röyksoppin biisin What Else Is There? Ei voi minkään, The Knife-elektroduon laulaja ja soolouraa Fever Ray-nimellä tekevä Karin Dreijer vain omistaa äänen, joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn. The Knife julkaisi mainiosta Silent Shout-levystään taannoin spessupainoksen, jolta löytyy Heartbeats-biisistä livetulkinta joka hakkaa albumiversion mennen tullen! Paketissa on bändin livekunnosta todistusaineistona myös kuvamateriaalia yhden keikan verran, eikä voi kuin äimistellä: aina ei tarvitse sitä megalomaanista valoshow'ta ja pyrotekniikkaa, minimalistisellakin otteella pystyy ottamaan yleisön haltuun - kun osaa!

Mut sit niihin elektrojazz-löytöihin!

Amerikkalainen trumpetisti Tim Hagans on julkaissu jo vuonna 1999 (!!!) erittäinkin päräyttävän albumin Animation/Imagination. Jampan ilmaisu todellakin on uniikkia ja powerfully expressive, kuten Village Voicekin asian on kiteyttänyt. Levy on legendaarisen Blue Note-labelin kamaa. Hienoa, ettei levymerkki ole vain tyytynyt rahastamaan back-katalogillaan (joka hakee vertaistaan!), vaan julkaisee edelleen relevanttia jazzmusiikkia!

Jostain syystä Norjasta pukkaa mielenkiintoisia jazziin tavalla tai toisella linkittyviä artisteja. Post-rockia ja elektronista jazzia sekoitteleva Jaga Jazzist tuli tutuksi jo jokunen vuosi sitten, ja ellei levynsä What We Must (2005) saa klassikkostatusta tulevina vuosina niin maailmassa on virhe! Charles De Meyerin ohjaama video biisiin Oslo Skyline on yksi hienoimpia musavideoita ikinä!

Jaga Jazzist: Oslo Skyline

Uusia norjalaisia tuttavuuksia sen sijaan ovat Eivind Aarset ja Audun Kleive. Ensinmainittu on jazzkitaristi, joka on tehnyt yhteistyötä kovien nimien kanssa: Ray Charles, Dee Dee Bridgewater, Mike Mainieri...Kannuksensa Eivind on hankkinut kollaboraatioista niinikään norjalaisen trumpetistin Nils Petter Molvaerin kanssa. Audun Kleive puolestaan on jazzrumpali, vuonojen maan nu-jazzskenen johtotähtiä. Huomasin, että kaikki nämä uudet tuttavuudet derivoituvat norjalaiseen nujazz-levymerkkiin Jazzland Recordings. Labelin perusti jazzpianisti Bugge Wesseltoft vuonna 1997. Omalle hankintalistalle pamahtivat ainakin nämä seuraavat albumit, siinä määrin hyvää jazzpörinää!

Eivind Aarset: Connected (Jazzland Recordings, 2004)

Eivind Aarset: Sonic Codex (Jazzland Recordings, 2007)

Audun Kleive: Generator X (Jazzland Recordings, 2000)

Audun Kleive & Jon Eberson: Music For Men Og Machines (Curling Legs AS, 1992)

Audun Kleive, Jon Balke & Per Jörgensen: On and On (Curling Legs AS, 1991)

Saas nähdä löytääkö noita vanhempia tekeleitä enää mistään...joutuu varmaankin lampsimaan viiskulmaan Digeliukseen kyselemään. Spotifystä huomasin, että trumpetisti Nils Petter Molvaer on tehnyt kimppalevyn mm. Bill Laswellin kanssa: Lodge (Karlrecords, 2008). Noh, ei ole ensimmäinen kerta kun kuulee jotain mielenkiintoista electronican ja jazzin hybridiä ja sit tekijöiden seasta paljastuu Bill Laswell! Mikäs siinä kun jälki on aina hyvää. Molvaerin tuotannosta meni ostoslistalle AINAKIN myös remix-albumi Recoloured (2001). Pitänee hankkia jostain rikas mesenaatti kustantamaan kaikki nämä uudet pakkohankinnat :D Mut minkäs teet, oman musiikintekemisen kantilta nämä kaikki ovat relevantteja inspiroitumisen välineitä...:)

Tuon norjalaisen nujazz-labelin perustajan Bugge Wesseltoftin tuotannosta spottasin hienon albumin Playing (2009). Hienoa tunnelmointia pimeneviin iltoihin. Takuuvarmaa punaviinin maistelu-matskua!

Mut löytyi helmiä Norjan ulkopuoleltakin. Hiphoppia, elektroa ja jazzia trumpetillaan sekoitteleva ranskalainen Erik Truffaz. Kas kummaa, Blue Noten artisteja hänkin! Pysäyttävin albumi meikäläiselle on kuitenkin Murcofin kanssa duunattu Mexico (Foufino Productions, 2008), joka on lisensoitu ainakin Ranskan EMI:lle. Luulenpa, että tämän levyn hankkimiseksi saa nähdä jo hieman tavallista enemmän vaivaa. Levyllä on vain 3 biisiä, joten lienee kai enemmänkin jonkinlainen EP - jazzin puolella harvinaisempi julkaisumuoto. Levyn päättävä Avant L'aube on kuitenkin niin hieno ambientjazz-trippi että tämäkin pläjäys on IHAN pakko etsiä käsiin! Hemmon tuoreempaa matskua on albumi Arkhangelsk (2007), jolla on mukana myös Ed Harcourt. Levyllä sekoittuvat hauskasti popimpi ilmaisu, ranskalainen chanson-perinne ja jazzgroove. Noh, kai se olis pakko tämäkin rieska poistella :D

Amerikkalaisen jazz-saxofonistin David Murrayn musiikkia myös tuossa Muusikoiden.netin topicissa suositeltiin. Eikä turhaan! Miekkosen perusjazz-levytkin ovat kuranttia matskua - sit löytyi myös eräänlainen hiphop-jazzkokoelma The Real Thing (We Funk/RX, 2005), jolle oli mahtunut Murrayn mainio nujazz-biisi Gwotet. Kokonaisuudessaan bueno kokkari, vaikkei hiphopista muuten lämpiäsikään! Erittäin hienoja orgaanisia rytmikudoksia, ei ihan sitä perinteisintä "rumpukone autopilotille ja menoksi!"-osastoa.

Loungemman jazz-ilmaisun diggarina tykästyin myös Bebel Gilberton remix-albumiin. Tykkään kyllä mimmin bossanova-hissimusiikista muutenkin :)

Sulateltavaa löytyi sen verran galaktinen määrä, että täytyy vielä palailla asiaan myöhemminkin...