En tiedä, miten moinen maaginen tunnelma on saatu taltioitua. Enkä toisaalta ehkä edes haluakaan tietää, pysyy illuusio rikkoutumattomana. Omalle kohdalle on soittajana muutaman kerran sattunut niin, että äänitysvehjes on ollut nauhoituksella JUURI sillä oikealla hetkellä. Eräs tällainen taianomainen hetki osui treenisdemon nauhoitussessioihin kun soitin koskettimia bändissä nimeltä Souldump. Nauha pyöri ja soitimme biisin Silenced Truth. Jälkeenpäin kuunneltuaan ei voinut kuin mykistyä ja ihmetellä mitä vittua sitä tuli oikein soitettua. Biisi vain lähti kasvamaan eeppisiin mittoihin ilman mitään ennakkosuunnittelua. Biisiä ei sitten ikinä nauhoitettu oikeassa studiossa myöhemmin. Olisiko sen magian saanut toistettua? - En todellakaan tiedä.
Tuosta Shelter-biisistä tuli mieleeni myös Emiliana Torrinin biisi Gun. Tuo mainio minimalistinen fiilistely löytyy Me And Armini-levyltä. Niin kai se sitten on: jos äänessä on syvyyttä, ei sen lisäksi tarvita paljoa muuta kuin kitara, taivas ja tähdet. Vähemmän on joskus todella paljon enemmän, niin paljon ettei sitä pieni ihminen oikein pysty käsittää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti