Mutsis oli...

Viime viikkoina on sattunut kaikkea kummallista musiikkirintamalla, erityisen paljon on viikatemies niittänyt musikantteja yläkerran orkesteriin. Eräänlainen kuolinilmoitus oli sekin, että ISIS ilmoitti 18. toukokuuta lopettavansa! Syyksi bändi ilmoitti suoraselkäisesti: "ISIS has done everything we wanted to do, said everything we wanted to say" - ei kai tuon selkeämmin voisi artikuloida, että takki tyhjeni. Tällaisen suoraselkäisyyden edessä ei voi kun nostaa hattua; Parempi kuolla kunniallinen kuolema kuin kuihtua vanhoja veisuja väsyneesti toistavaksi Best Of-automaatiksi. Onneksi tajusin olla paikalla viime marraskuussa Helsingissä, Nosturissa, kun bändi tuuttasi päräyttävän setin postimetallia. Oli vähällä, etten mennyt koko keikalle: duunissa oli tullut painettua överiä koko viikko ja 3-vuotias tytär sairastellut ja valvottanut siihen kaupanpäällisiksi. Encore kuitenkin palkitsi sellaisella korvakarkilla, että oksat pois! Illan päätti bändin ehkä hienoin biisi, omassa genressään kai jo klassikoksi tulkittavalta Panopticon-albumilta: Altered Course. Musiikin ja univelkojen yhteisvaikutus oli jonkinlainen transsitila, jossa muu todellisuus hämärtyi aistien ulkopuolelle hetkeksi. Hieno ilta! Hesarissa keikka sai hieman nuivan arvostelun, mutta meikäläiselle bändin veto jäi ikimuistoisena mieleen.

Kepeät mullat!

Noh, jatkaahan osa Isiksen muusikoista edelleen postrock-yhtyeessä Red Sparowes! Tämän yhtyeen tuotannosta diggailen varsinkin levyä Every Red Heart Shines Toward The Red Sun (2006). Muutama vääräleuka on jo ehtinytkin musiikkifoorumeilla huomauttamaan, kuinka Isiksen kohdalla musiikillinen substanssi on ollut laskusuhdanteessa ja parin viimeisen studioalbumin verran...noh, totta on ainakin se, etteivät tuoreimmat julkaisut ole ihan niin eheitä taiteellisia kokonaisuuksia kuin bändin vanhemmat "klassikot", tuo edellämainittu Panopticon (2004) ja sitä edeltänyt Oceanic (2002). Itse tutustuin bändiin vasta albumin In The Absence Of Truth (2006) myötä, joka oli samalla myös ensimmäisiä hapuilevia kuulokuvia koko postmetal-genreen. Bändin löysin MySpace-portaalin kautta, puolivahingossa - kunhan klikkailin ajankuluksi linkkejä bändeistä toisiin ja kappas vain! Olisko ollut peräti niin, että löytöretki kulki Mastodonin kautta, tai toisinpäin. Oli miten oli, kummankin bändin tuotantoa onkin ollut suorastaan pakko haalia levyhyllyyn...

Post-etuliitteiseen louhintaan olen tykästynyt siinä määrin, että nykyään jotain sen suuntaista soitan itsekin CRP:n riveissä! Vai pitäiskö mielummin käyttää termiä atmospheric sludge metal? Tiedä nyt näistä...Anyways, kuten arvata saattaa myös kotoisen Calliston moukarointi Noir ja True Nature Unfolds-levyillään kutittelee kuulohermoa kivan eroottisesti :) Ja kehaisenpa tähän samaan hengenvetoon myös stadilaisen Crib45:n meininkejä! Turun TVO:n kimppakeikalta ostamani Metamorphosis-kiekko on soinut duunikiesissä tiuhaan! Helkutin hyvää skeidaa!

Tän genren ehdoton ykkönen meikäläisen kirjoissa on kuitenkin ruotsalainen Cult Of Luna, joka vetäisi taannoin Tavastialla aivan uskomattoman hienon keikan! Bändiin tutustuin aika omalaatuisella tavalla joskus vuoden 2008 tienoilla. Muusikoiden.netissä osui silmiini Wanted-ilmoitus, jossa eräs rumpali etsi kosketinsoittajaa vasta perustettuun sludge-kokoonpanoonsa. Taisin vastatakin. Ainakin tsekkasin mielenkiinnosta ilmoituksessa lueteltuja referenssibändejä ja yksi näistä oli juurikin Cult Of Luna. Koko bändin tuotanto meni tilaukseen miltei samalta istumalta. Bändin live-DVD:n lukuisia kertoja yyteröineenä osasin odottaa Helsingin keikalta paljon - ja bändi lunasti kyllä hienosti! Setin aloitti bändin ehkä eeppisin runttaus Dark City Dead Man, joka otti luulot pois heti alkuunsa! Harmi ettei rahatilanne sallinut merchandisen poistamista - olishan se eri coolia ilmestyä bändin paita yllä esmes ens kuussa järjestettäviin Hype Club Reunion Vol.2-bileisiin, kaiken sen kiksukarvan sekaan! :D

Ja koska Slipknot-yhtyeen basisti Paul Grey on hänkin poistunut juuri joukostamme, taidan kuunnella for ol' times' sake vaikkapa bändin hienoimman biisin Duality...

(...sitä sormella silmään joka vanhoi muistelee :D)