Innostus drum&bassiin oli siinä määrin elämää mullistava, että Rhodes-sähköpianosta saamistani masseista valtaosa meni kaksitoistatuumaisten junkkavinyylien ostamiseen, vaikka päällimmäinen syy vintage-soittimen realisointiin olikin rahapula, EI uudet levyhankinnat...:)
Siihen aikaan ei ollut pahemmin bändikuvioita, joten soitin lähinnä keräsi pölyä 20-neliön yksiössäni ja toimi tilapäisenä ruokapöytänä. Tuolloin tuli notkuttua Stonewallissa Eerikinkadulla torstai-iltaisin fiilistelemässä tätä uutta ja ihmeellistä musiikkia. Nylonissa tuli myös piipahdeltua silloin tällöin, mutta siellä tätä ihanuutta kuuli harmittavan harvoin. Dj Goose toisinaan spinautti atmosfäärisempää junkkaa. Tosin: yksi kovimmista fiiliksen nostattajista Nylonissa oli Li'l Tonyn (tai Enderin, ei pysty satavarmasti muistamaan) setti diipimpää housea, back in the day kun mesta oli vielä kauttaaltaan musta. Remontin jälkeen en käynyt enää mestoilla kuin kerran, toteamassa että trendikkäämpi sisustus oli syönyt fiiliksen ainakin omalta osaltani tyystin. Njassakin tykitteli chillout-puolella monesti noissa teknobileissä mainiota rumpubassoa. Muistan ainakin kerran Central2000:ssa järjestetyissä kemuissa kysäisseeni, mikä biisi mahtoi juuri soida. Biisi oli Squarepusherin remix Dj Foodin stygestä Scratch Yer Head kokoelmalta Refried Food, jonka sitten heti seuraavalla viikolla lampsin poistamaan Fredan Spinefarmista, samoin kuin Squarepusherin klassikkolevyn Feed Me Weird Things. (Tällöin hiffasin, että yhteinen nimittäjä monellakin diggailemallani levyllä oli englantilainen levy-yhtiö nimeltä Ninja Tune vaikka tää kyseinen tapaus ei labelin artisteja varsinaisesti olekaan, saati että millään asteikolla derivoituna kuuluisi intelligent jungle-genreen :D)
Livenä näitä rumpubasso-akteja ei kovin montaa tullut koettua kotimaisten Dizzyn ja Alimon settien lisäksi. Ruotsalainen Dj Steel taisi pari kertaa piipahtaa Eerikinkadulla ja Aqua Skyn setit tuli hikoiltua Teatrossa ja bileiden jatkoilla Oranssilla. Muistan vieläpä painuneeni Katajanokalta suoraan duuniin - ja intensiivisen bilettämisen jäljiltä käveleminen sattui koko seuraavan viikon!
Tuon ajan helmijulkaisuista on pakko hehkuttaa muutamia. Omat tykästymiset keskittyivät aika pitkälle muutamien labelien julkaisuihin: Good Looking/Looking Good, Moving Shadow ja Creative Source Records. Toki joitakin albumeja oli pakko käydä hankkimassa "vieraistakin", kuten esim. Everything But The Girlin drum&bass-henkinen albumi Walking Wounded (1996), jolla mukana hääri myös Spring Heel Jack.
Yks hypnoottisimmista tuon ajan helmistä:
Joo, eihän toi nyt ole kovin hyvä esimerkki chillistä rumpubassota, eihän tuossa ole niitä "pakollisia" elementtejä nimeksikään, mutta klassikkobiisi kuitenkin. En tiedä mikä siinä on, mutta kun sekoitetaan samaan soppaan Amen-breikkiä, ambienttia äänimaalailua ja ehkä vielä bonarina jazz-mausteita niin meikäläinen lämpeää. Tuota breikkiä jo pelkästään jaksais kuunnella taukoamatta :D
Pahin jungle-innostus on vuosien varrella laimentunut, vinyylitkin myin Flipperille jo aikapäivää sitten. Joitakin klassikoita on tullut hommattua uudestaan levyhyllyyn cd-levyinä:
Omni Trio: The Haunted Science
Adam F: Colours
Breakbeat Era: Ultra-Obscene
Roni Size Reprazent: New Forms
Goldie: Timeless
LTJ Bukem presents Logical Progression
Yks cd-levy on vuosien varrella hävinnyt jonnekin. Sen kun vielä löytäisi jostain:
Jonny L: Two Of Us -EP
Tuon lätyskän nimibiisiä yritimme joskus erään acid jazz-projektin kanssa veivatakin. Biisi on aivan vitun täydellinen! Soittoteknisestihän biisi on vaikeusasteeltaan osastoa Ukko Nooa, mutta niinhän se monesti noissa klassikkobiiseissä tuppaa olemaan. Eikös Miles Daviskin joskus tokaissut, ettei se ole niin tärkeää mitä ääniä soittaa, vaan se mitä jättää soittamatta.
Ja nyt kun on pieni hapanimelä jazzin maku noussut suuhun, taidan laittaa soimaan luomusti vedetyn runpubassohenkisen virstanpylvään, 4Heron legendaarisen hyvän Two Pages-levyn. Caught up here with you, trying to make this old thing new, caught up trying to chase the stars...
Tänhetkisestä d'n'b-skenestä olen ulkona kuin lumiukko. Ainoa levyhankinta, joka vähänkään liippaa genreä, on tainnut olla viimekesäinen DubFX:n erinomainen Everythink's A Ripple. Frendi vinkkasi Facebookin kautta tästä dyydistä, jonka katuliveä löytyy juutuubista. Jäbis duunaa kaikki soundit omalla äänellään: beatboxaa, laulaa, hyräilee...you name it. Kannattaa ehdottomasti tsekata. Vaikka tuo FB taitaakin olla jonkin sortin paholaisen keksintöä, niin on siinä omat hyvätkin puolensa sen lisäksi että voi pitää yhteyttä kavereihin maapallon toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti