torstai 27. toukokuuta 2010

Huomenna mennään puhelinkoppiin...

En tiedä, onko muilla harrastuksena etsiä Spotifystä biisejä jollain hakusanalla, ihan vain nähdäkseen minkälaisia schlaagereita löytyy...noh, meikäläisellä ainakin on! :) Tänään sain inspiraation vuoden 1991 DeLaSoul-klassikosta Ring Ring Ring (Ha Ha Hey). Naputtelin hakusanaksi telephone.

Ensimmäisten joukossa löytyivät ne ilmeisimmät hitit: Lady Gagan & Beyoncen Telephone sekä Blondien Hanging On The Telephone. Noita ei enää oikein jaksais, joten eteenpäin listalla! Electric Light Orchestran tuotanto ei ole itselle niin tuttua, joten laitoin biisin Telephone Line soimaan...noh, aika tylsä. Parempiakin veisuja olen tottunut ELO:lta kuulemaan. Mut sit löytyi tuoretta matskua, joka potki! Erykah Badun suhteellisen tuoreelta New Amerykah Part One (4th World War)-kiekolta löytyvä himmailu Telephone. Tuo pari vuotta sitten julkaistu albumi olikin mennyt itseltä totaalisen ohi. Tuoreempi jatko-osa New Amerykah Part Two (The Return of The Ankh) olikin jo tehnyt hyvän vaikutuksen! Ensimmäisen kerran taisin saada sävärit tämän emännän hunajaisesta äänestä kun The Roots sai hitin yhteisestä biisistä You Got Me. Pahus, että tuokin cd-sinkkuni on aikojen saatossa hävinnyt maailmalle...

Ehdottomasti HAUSKIN bongaamani puhelinbiisi on Telephone Masturbator, jonka esittää Porn Dukes! Huumoripunkkia lontooksi. Oli pakko laittaa sekin omalle soittolistalleni, saas nähdä kauanko jaksan kuunnella...

Koskaan ei voi hehkuttaa liikaa Tom Waitsin tuotantoa, joten Telephone Call From Istanbul on pakko poimia sekin omalle soittolistalleni. Biisi on levyltä Frank's Wild Years, joka oli ensimmäinen kosketukseni Tompan musiikkiin. Löysin vinyylin joskus 90-luvun puolivälin hujakoilla Hyvinkään kirjastosta ja matsku koukutti kerrasta. Platta on edelleen yksi suosikeistani Waitsin katalogissa. Samoihin aikoihin kuulin radiosta, muistaakseni Radio Mafian viikonloppuaamujen Kissankehto-ohjelmassa, Primitive Radio Gods-bändin pienoisen hitin Standing Outside A Broken Phonebooth, johon on sämplätty kertsiin pätkä B. B. Kingin biisiä How Blue Can You Get? Pitkään luulin että sämple "I've been downhearted baby, ever since the day we met" olis ollut Tom Waitsin persoonallista älämölöintiä, mut ei. Biisi on bändin levyltä Rocket (1996).
Deftonesin biisin When Girls Telephone Boys sen sijaan jätin pois. Bändistä diggailen kausittain kovastikin, mutta tuo biisi ei vain kuulu tuotantonsa parhaimpaan kärkeen. Head Automatican mainion poppiksen Solid Gold Telephone nappasin kuunteluun. Decadence-albumi on omassa levyhyllyssäkin, mut olinkin jo ehtinyt unohtaa miten hyvää poppia bändi veivaa. Levyn löysin joskus Myyrmäen Anttilasta ale-laarista parilla eurolla! Hiljan hehkuttamani Ninja Tune-levymerkin takana häärivän Coldcut-kaksikon kädenjälkeä löytyi hauskan kasarielektron My Telephone verran. Listalle meni - olenhan kasvanut juuri ne vaikutteille alttiimmat, herkät murkkuvuodet 80-luvulla! :D

Löysin vielä pari mainitsemisen arvoista puhelinaiheista biisiä: Captain Beefheart & His Magic Bandin tuotannosta, Doc At The Radar Station-albumilta, kappaleen Telephone. Levy on käsittääkseni saanut osakseen jonkinlaisen kulttistatuksen? Hei, Jonna Tervomaakin diggaa äijän musiikista! Itse taisin bongata hepun Frank Zapan tuotannon kautta, jotain yhteisiä juttuja tekivät 60- ja 70-luvulla. Kirjastosta sitten selkä väärällään kannoin himaan kuunneltavaksi Kapteeni Pihvisydämen omituisia musiikillisia näkyjä, muistan ainakin inspiroituneeni levyistä Safe As Milk ja Trout Mask Replica. En ole enää kyllä täysin vakuuttunut, kannattaisiko nuo albumit hommata omaan levyhyllyyn vai ei...todella omituista fjongaa! :D Sen sijaan tuo Doc At The Radar Station voisi hyvinkin kestää kuuntelua. Onhan se samaa aikakautta kuin omasta levyhyllystä löytyvä Shiny Beast (Bat Chain Puller).

Ani DiFrancon biisi Letting The Telephone Ring on vielä pakko nostaa esiin. Olen joskus aikaisemminkin kuullut biisin tai kaksi naiselta ja diggaillut, vaikka teksteistä välillä paistaakin feminismi läpi (olisko ollut biisi nimeltä Fuck You jokunen vuosi sitten). Oikeassa mielentilassa tällainen Nainen & Kitara-folkkailu vain toimii. Pakko myöntää, että esim. Scandinavian Music Groupin viimeisten tuotosten banjokantrikin on miellyttänyt korvaa! Siis, mitäv...?!? :D Ja ruotsalainen Promise And The Monster on julkaissut tässä genressä ehkä kovimman levyn ikinä: Transparent Knives. Vähemmän on enemmän jne...

Siinä ne kuranteimmat täkyt. Sit löytyi tonneittain scheissea...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti